Viikko sitten kun ajettiin kohti kotia moottoritien ylitti aivan valtavan kirkas sateenkaari. Sitähän sanotaan, että sateenkaaren päässä on kultaa ja toinen pää sopivasti osoittikin kohti meidän mökkiä. Todettiin, että siellähän se kulta tosiaan on kun kissa siellä oli lomailemassa. Saattoi se kulta tarkoittaa myös meidän myrkytuhoista metsätilkkuamme, joka odottaa raivaajaansa, mutta jotenkin tuo kissa tuntui laiskemmalle otukselle sopivammalta.
Nyt sitten päästiin vihdoin kissan luokse. Kissa ei tosin näyttänyt tippaakaan ilahtuneelta meidän saapumisestamme. Kai se haistoi, että ne päivät jolloin kissa mielensä mukaan pompottaa mummia ovat nyt takana päin. Seuraavan kerran kaupunkiin suunnataan varmaan joskus viikon päästä. Sitä ennen luetaan kirjoja, köllötellään järvellä, pyöräillään lähiseudulla ja syödään lähiruokaa.
Posted with Blogsy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!