perjantai 31. elokuuta 2012

Yksi valmiina, monta jäljellä

Nyt kun Huvikummussa on saatu kaivettua tuvan lattia esiin ei työt kuitenkaan vielä lähelläkään ole lopussa. Isovanhempamme muuttivat 70-luvulla taloon myytyään maatilansa ja sanotaanko nyt nätisti näin, että sen on kyllä huomannut. Lisäksi mummovainaa oli värien yhdistelyssä kaikin tavoin ennakkoluuloton tapaus, joten nykyisellään meiltä ei nyt aivan löydy mökkiblogeissa ja sisustuslehdissä esiteltyä hurmaavaa romantiikkaa kuin pieninä paloina.

Tuvassa nyt kun lattia on kuosissa voidaan seuraavaksi kääntää katse seinään ja kattoon. Molempiin on kiinnitetty 40 vuotta sitten nuo levyt ja kuten koeporaukset osoittavat sieltä alta voi löytyä pelastamisen arvoista pintamateriaalia, tai sitten ei. Toivottavasti ensi kesä olisi parempi säiden puolesta, jotta remonttia voitaisiin tehdä myös silloin kun mökillä asutaan. Tosin seinää ja kattoa on helpompi kunnostaa myös pienempinä aloina mitä lattiaa.

Helpoimmillaan remontointi pintojen uudelleenmaalausta ja yleistä siistintää.

Ja kun puhuin niistä ennakkoluulottomista väriyhdistelmistä, niin tarkoitin tätä. Toisaalta kun tuota on katseltu näinkin monta vuotta olisi minusta suoranainen rikos sutia tuohon päälle jotain tylsää kerman valkoista. Jotain tuolla kuitenkin pitää tehdä, koska oranssi paneeli on todella läikikäs. Niin ja tuosta noin kahdenneliön välieteisestä löytyy myös yksi kirkkaan keltainen vanha astiakaappi, joka ei ainakaan lisää harmoniaa väreihin.

Eikä se oranssi maali loppunut pelkästään keittiön välieteiseen vaan sitä riitti myös vessaan saakka. Voimakkaaseen krapulaan taipuvaisten ihmisten suositellaan pidättäytyvän mökillä alkoholin käytöstä koska vessa saattaisi olla hieman turhan pirteä kokemus aamutuimaan kun tukan tyveä pakottaa. Taustalla pilkottava sauna on tylsästi 2000-luvun tuotantoa peruspaneeleineen, sauna ja keittiö uusittiin kymmenisen vuotta sitten sattuneen vesivahingon yhteydessä.

Sitten meillä vielä on tuo ullakko, joka sisustuslehdessä esiteltäisiin luultavasti suvun nuorison nukkumatilana, mutta karu totuus on se, että tuolla perusteella meidän suvussa nuoren tittelin saa syntymällä vuonna 1943.

Niin ja kaipaisi tuo tölli maalia ulkopuolellekin. Vielä kun löydettäisiin se riittävän urhea joka hilataan valjaissa maalaamaan talon harjaa. Oikeastihan se on jo päätetty, eli ripustetetaan tuo kotivävy harjan nokkaan killumaan suvun ainoana täysikäisenä jolla ei ole tervettä korkeanpaikankammoa. Niin ja ilmalämpöpumpun voisi koteloida. Tuo matto ei tosin esitä kotelon virkaa vaan suojaa laitepoloista läheisen koivun siemeninvaasiolta.

Eli tälläinen tämä meidän huvikumpumme nyt on. Kaikki on vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun, mutta seinät ovat suorat, katto tiivis ja alkuperäiset ikkunat pitävät lämmönkin hyvin sisällään kun tutkittiin niitä lämpökameralla tulipalopakkasessa. Vähän tarkempi kaveri olisi jo ajat sitten varmaan tehnyt tämän kuntoon, mutta kun ei me haluta että mökki myöskään kesälomilla on pelkkä työsiirtola. Takavuosina veli teki enemmän kun myös mökillä enemmän vietti aikaa, joten nyt on meidän perheen vuoro kantaa kortemme kekoon (tai hilata se kotivävy sinne talonharjalle).

Kolmen sukupolven mökki, jonka omistaa sisarukset kuulostaa hasardilta puhevälejä ajatellen, mutta onneksi meillä ei ole tullut sanomista siitä mikä yleensä eniten sanomista aiheuttaa eli rahasta ja remonttia tehtäessäkin sävelet tuntuisivat olevan aika selvillä. Vielä kun saadaan isompi ruokapöytä nikkaroitua niin mahdutaan kirjaimellisestikin saman pöydän ääreen koko konkkaronkka.

4 kommenttia:

  1. Älkää sitten kaikkea muuttako mauttomaksi ja hajuttomaksi (mitä en kyllä uskokaan teidän tekevän), eletyt kerrokset pitää näkyä. Toisaalta mulla on kyllä joku osa aivoista vinksahtanut ja korneinkin retro kolahtaa. Ymmärrän silti remontin tarpeen ihan taloakin ajatellen.

    VastaaPoista
  2. No eihän kukaan mauttomasta ja hajuttomasta ollut mitään puhunut. Kun oransseja seiniä sekä vihreää kattoa on katseltu kuka 30 ja kuka 40 vuotta niin eihän tuohon mitään valkoista voi kuvitellakaan. Mä toivoisin, että talo näyttäisi enemmän aikakautensa tuotteelta siten, että pintamateriaalit olisivat enemmän tuolta viime vuosisadan alkupuolelta. Kokolattiamatot ja levythän eivät ole ikinä istuneet noihin vanhoihin ristikkoikkunoihin.

    Jossain 70-luvun omakotitalossa nuo elementit sitten voisivatkin olla ihan toimivia.

    VastaaPoista
  3. Olemme samoilla linjoilla (mikä ei liene yllättävää).

    VastaaPoista
  4. Vanhempieni mökillä on eteinen tuota täysin samaa oranssia. Koko mökki on remontoitu lähes lattiasta kattoon, mutta kyllä, eteinen jätettiin oranssiksi :). Kyseistä väriä on katsottu ne samat vuosikymmenet ja se on osoittautunut niin sympaattiseksi, ettei kukaan halua sitä poistaa. Tosin väri on tasainen ja hyvässä kunnossa, joten siltäkään kannalta uusimista ei tarvita.

    VastaaPoista

Jätä ihmeessä viestiä!