lauantai 8. syyskuuta 2012

Kun tiedät liikaa

Tänään olimme kahvilla koko perheen voimin. Viereisessä pöydässä istui toinen lapsi perhe. Emme olleet koskaan tavanneet, mutta tiesin silti perheen lasten nimet, vanhempien ammatit, mistä he vaatteensa ostavat ja miten monta tikkiä perheen äidin välilihaan kuopuksen synnyttyä oli tikattu. Bongasin siis toisen blogaajan.

Tuo pisti taas kerran miettimään mitä kaikkea ihmiset elämästään netissä jakavat ja että pohtiiko monikaan miten käyttäytyvät. Omassa tuttavapiirissäni tiedän kuuluvan lepsumpaan puolikkaaseen sen suhteen millaista materiaalia perheestäni netissä jaan. Täällä on kuitenkin aika paljon kuvia perheestämme, ilman kaksisia salapoliisitaitoja voi myös saada selville sen missä päin me asumme ja kohtalaisen helposti myös esim. mökkipaikkakuntamne nimen. Olen aina ajatellut, että se mitä laitan nettiin ei voi olla arkaluontoisempaa kuin se mitä olisin valmis kertomaan työpaikan kahvipöydässä, mutte nyt tajusin, että eihän tuo pidä paikkaansa. Työkaverini tietävät minkä nimisiä perheeni jäsenet ovat, miltä meidän perheemme näyttää, sen kun olen ärsyyntynyt johonkin mitä äitini on tehnyt. Netissä en kuitenkaan halua paljastella näitä asioita. Vauvana poika vielä näytti geneeriseltä kaljupäiseltä pikkuvauvalta, mutta mitä enemmän pojalle tulee omia piirteitä sitä vähemmän lapsen kasvot enää verkkoon kuuluvat. Itseasiassa olisi aika pirun pelottavaa, jos kuka tahansa Googlea käyttävä kadunmies osaisi puhutella lastani nimellä yhdistettyään blogin perusteella lapsen nimen ja kasvot.

Ehkä se raja kulkee siinä, että kirjoitan blogiin asioita joissa en puhu asioita, joita muut ihmiset eivät itsestään halua nettiin ja joiden en haluaisi päätyvän pomoni silmiin. Blogi on minulle harrastus. Tykkään kirjoittaa, itserakkaasti tykkään kertoa elämästäni, mutta kuitenkin haluan tuntea, että minulla on mahdollisuus tietää, että esim. lähi-Alepan kassa ei tiedä missä määrin pyrstöni räjähti kun tuota onnen käpyämme olin synnyttämässä. Tiedostan myös riskit joita otan esim. kuvia julkaistessani ja siksi ne kuvat huolella valitsenkin. En tykkää tyylistä, jossa koko muistikortti ladataan nettiin koko kansan ihmeteltäväksi. Tämän ilmiön yhteen puoleen törmäsin tällä viikolla kun kuulin päiväkodista, jossa vanhempien pitää antaa lupa saako esim. päiväkodin juhlissa muut vanhemmat ottaa kuvia, joissa omat lapset näkyvät. Aluksi tilanne kuulosti absurdilta, mutta kiellolla pyritään estämään ilmeisesti se, ettei oma lapsi päädy jonkun random vanhemman Facebooksivulle. Ilmeisesti kaikille kun ei ole yhtä selvänä se, että vieraiden lasten kuvien laittaminen nettiin olisi hieman liikaa. Kuitenkin itse toivoisin, että tuo kielto ennemmin muotoiltaisiin silti nettijulkaisukieltona eikä kokonaisena kuvauskieltona. Vai onko se nykyään niin, että jos jostain on kuvamateriaalia niin se pitää saada myös tuupata internettiin kaikkiin mahdollisiin kanaviin?

2 kommenttia:

  1. Hyvin sanottu. Suunnilleen noin itsekin olen koittanut blogini linjoja vetää, mutta olen ehkä keskivertotallaajaa avoimempi myös irl, joten aika avoimesti tulee joskus asioistaan pulistua.

    VastaaPoista
  2. Näitä asioita mietin myös usein! Itsehän olen lepsummasta päästä, noin kuvien suhteen, kun käytän lapsia vielä malleinakin. Tekstin kanssa sitten olen vähän varovaisempi. Pidän itselleni sääntönä, että jos mulle on ok, että esim. äitini tai anoppini tai tuleva työnantajani törmää tekstiin (tai kuviin), silloin voin sen julkaista. Eli vaikka avoimesti kerronkin paikoista, tekemisistä ja lapsistani, jätän yksityisemmät asiat kertomatta. Lastenkin osalta, en siis halua vaikka kirjoitella lasten pottatreeneistä sen tarkemmin tai muusta yksityisluontoisemmasta. Jokainen kuitenkin määrittelee ne omat rajansa, itse olen päätynyt tällaiseen ratkaisuun. Rakastan kuvia ja kuvaamista niin paljon, että ei onnistuisi hillitympi linja niiden suhteen... :D Kuvissa pidän kuitenkin "vaatteet päällä"-linjan.
    Pysyn yleensä pois nettipalstojen "laitatko lasten kuvia nettiin"-keskusteluista, koska ne tuppaavat olemaan täynnä "en ikinä missään nimessä"-linjaa ja sitten tulee mälsä olo. Jatkan eloani kuplassa!

    VastaaPoista

Jätä ihmeessä viestiä!