sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Konkkaronkka kasassa

Tänään käännettiin ympäristörikoksen nokka kohti Huvikumpua. Mummitus oli ilmaissut halunsa siirtyä kaupunkiasujaksi, joten tuo meidän lyllerö piti käydä noutamassa kotiin. Sinäänsä ei hetkeäkään liian myöhään koska toissa päivänä kissa oli päässyt maailmanvalloitussuunnitelmissaan niin pitkälle että se oli muina eläiminä lähtenyt käpälämäkeen. Oli kuulemma sentään kehdannut näyttää nololta kun oli jäänyt kiinni lymyillessään naapurin saniaispusikossa.

Tänään kissa ei näyttänyt nololta. Sen naamasta pystyi lukemaan että saapumisemme ei ollut odotettu ja seuraamme ei juurikaan arvostettu. Hitaampikin olisi tajunnut sen viimeistään silloin kun kissa sulloutui päiväpeiton alle, mutta onneksi tuo jälkeläinen rajattoman itseluottamuksensa kanssa luottaa myös siihen, että tuo maailman kärttyisin eläin pitää hänestä ja änkeytyi perässä. Siellä ne pötköttivät viitisen minuuttia kun poika kertasi kissalle kaikki parin viikon ajalla sattuneet asiat. Varovaisesti voidaan siis epäillä, että kissa sentään jossain määrin ilahtui pojan näkemisestä. Ei se siellä sängyssä muuten olisi pysynyt. Meille aikuisille vieläkin mökötetään. Kun ilmeisesti meidän nyt vaan olisi syytä ymmärtää, että kissa tahtoo mielummin elää mummin kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä ihmeessä viestiä!