maanantai 24. syyskuuta 2012

Talvipipo

Viime talvena tehdyt kypärämyssyt eivät enää tuon meidän megapään kuuppaan sopineet niin ei auttanut kuin lähteä tekemään uutta. Käsitöiden suhteen minut on varustettu välillä turhankin rautaisella itseluottamuksella ja keskinkertaisiin taitoihin yhdistettynä olen yleensä rehellisesti sanottuna pulassa.

Tällä kertaa visiona oli tehdä lipallinen kypärämyssy ja ilmeisesti idea ei ole ollut kovinkaan monen muun mielestä toteutuskelpoinen, sillä ohjeet olivat lievästi sanottuna kiven alla. Aika monta kertaa jouduin purkamaan koska koon arvioiminen meni reilusti pieleen. On tuossa edelleen reilusti tilaa takaraivossa, mutta toisaalta pipon pitää mahtuakin seuraavat kuusi kuukautta ja tuo takaraivo tuntuu elävänsä omaa elämäänsä.

Pipo aloitettiin ylhäältä, lisäyksiä tehtiin jokaisen sukkapuikon alkuun ja loppuun. Kun ympärysmittaa oli riittävästi (ihan pirun vaikea arvioida, tässä mä menen aina metsään ylhäältä alotetuissa pipoissa) tehdään viitisen senttiä suoraa. Lipan tein lyhennetyillä kierroksilla ja näin jälkiviisana sanoisi, että tuo mun systeemi jossa lippa oli yhden sukkapuikon silmukoiden levyinen jättää takaraivoon liikaa löysää, joten kannattaisi ennemmin ottaa myös viereisiltä puikoilta silmukoita mukaan jos piposta haluaa istuvamman. Takaraivon osuus neulottiin tasona ja loppu taas leuanalusta eteenpäin suljettuna neuleena. Kauluriosion jätin tarkoituksella lyhyeksi. Viime talvena lapsi kiskoi kaulurin aina haalarin päälle kun se ilmeisesti oli liian kuuma. Nyt tuon voi jättää suosiolla vaikka kauluksen päälle ja niska on silti suojattuna.

Pelkkä turkoosi-harmaa pipo oli tosi pliisu ja koska lapsi lähtökohtaisesti ilmoitti että ei pipoa tein kylkeen vielä pingviinin, jonka mallin otin Oktonauttien Pesosta. Tuherrettu pingviini upposi kuin väärä raha ja pipon sai jopa laittaa päähän ja se pysyi siinä niin kauan että kuvat saatiin otettua. Ostoslistalle päätyi kuitenkin tässä kohtaa ruutupaperi. Sitä etsiessäni löysin kyllä opiskeluaikaiset konepiirustuksen paperit ja seasta pinkan millimetripaperia. Aikamoista tuhrtamistaa tuo oli noin, niin ja nyt näin jälkiviisasti tajusin, että olisinhan minä voinut suurentaa tuota ruudukkoa kopiokoneella kun sellainen meiltä löytyy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä ihmeessä viestiä!