Tänään oli pitkästä aikaa päivä, jolloin ehdin salille. Hyvinä tekosyinä salitreenin välttelyyn toimi ensin enterorokko ja sittemmin työmatkat. Niiden päälle kun pelattiin vielä valttikorttina toiminut poissaolevan äidin syyllisyys, oli edellisestä treenikerrasta kulunut kuukausi.
Hukkaan tuo treenaamaton aika ei kuitenkaan ollut täysin mennyt. Joitain viikkoja sitten uutisoitiin, että istumatyötä tekevien naisten takapuolet leviävät ja lääkkeeksi suositeltiin porraskävelyä. Naureskelimme töissä, että meillähän on sitten pakarat terästä, koska hissiä ei käytetä ja viisi kerrosväliä taitetaan päivän mittaan useampaan otteeseen. Rappusten lisäksi myös työmatkapyöräilyt tuo vajaan 15 kilon lisäpaino tarakalla ovat tehneet työtään ja keväiset kilot alkoivat tuntua kovin kevyiltä jalkaprässissä.
Siinä missä jalkoihin oli tullut lisää voimaan oli keväisen treenin vähätkin tulokset saatu vedettyä viemäristä alas yläraajojen osalta. Syykin on aika selvä. Rintalihaksia ja yläselkää jaksan vielä treenata, hyvänä päivänä myös olkapäitä, mutta en tiedä mitään puuduttuvampaa kuin hauistreenin. Olisinkin ikuisesti kiitollinen kun joku keksisi koukuttavan treenin ylävartalon kehittämiseen. Jotenkin sitä voimaa kun pitäisi tuollekin osastolle kehittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!