Työpäivän päätteeksi tuuletin eilen päätäni ja lääkitsin suklaanhimoani kävelyllä hotellilta R-kioskille. Kioskilla silmään osui uusi tulokas lehtihyllyssä eli Koto Living mook eli lehti ja kirja. Kannessa luvataan näperrystä, kietoksia, käsitöitä, kotia sekä tyyliä ja oloa. Konsepti siis sopii allekirjoittaneelle kuin nenä päähän.
Ensiselailulla lehdestä jäi hyvä fiilis. Kuvat olivat kauniita, paperi tuntui käteen hyvältä ja se herätti lupauksen inspiraatiosta. Valitettavasti lukiessa nuo lupaukset eivät ihan toteutuneet. Anu Harkki on tehnyt kotoilusta ammatin, mutta nyt lehdestä jäi vähän tympeä maku kun lehden päätoimittajan naama näkyi lähes joka pirun aukeamalla ja itse jutut jäivät aika heppoisiksi sisällöltään. Sama ilmiö minulle heräsi myös taannoin Costumea selatessa. Tehdään nättiä ja hyvän näköistä, mutta lehdessä nyt pitäisi olla muutakin katsottavaa kuin kivat kuvat.
Toki tämä nyt oli vasta ensimmäinen numero, joten enköhän vielä helmikuussa anna lehdelle uuden mahdollisuuden ja katso mitä sillä on annettavana. Taustatiimissä kuitenkin on ihanat naiset Kerän takana ja kyllä minä nyt tuota Harkkiakin siedän. Lehden hyvä puoli on se, että siitä kuitenkin löytyy hyödynnettävää pidemmäksi aikaa. Reseptit eivät vanhene kuten eivät myöskään käsityövinkit. Hidastamisen teema viehättää minua ja sen valossa lehteä kyllä voin suositella. Toivottavasti näiden hyvien puolien rinnalle tulisi myös laajempia artikkeleita.
Samat tunnelmat lehdestä, jos päätoimittaja esittelee kotinsa, garderoobinsa ja naamaansa joka sivulla, ei se oikein ammattimaiselta vaikuta.
VastaaPoista