maanantai 12. marraskuuta 2012

Niskavillat

Se nyt varmaan on käynyt selväksi, että en voi sietää epämääräistä niskatukkaa itselläni, mutta nyt ulotin haivenangstini myös pojan harvalukuisiin hiuksiin.

Olihan nuo niskakiharat söpöt, mutta tuollaisella kohta metrin mittaisella lapsella vauvatukka näytti jotenkin väärältä. Otsalla ja ohimoilla pojalla ei kasva tukkaa kuin nimeksi, joten kontrasti parhaimmillaan yli kymmenensenttiseen niskatukkaan oli aikamoinen. Pojan katsoessa Late Lammasta sanoivat tylppäkärkiset askartelusakset naps ja kiharat hävisivät.

Palataan niiden kiharoiden kanssa asiaan vaikka sitten kun sitä tukkaa lapsella kasvaa myös muualla kuin niskassa.

1 kommentti:

  1. Meillä taitaa olla sama homma edessä, mutta mä en osaa suhtautua tähän ollenkaan noin coolisti vaan jo pelkkä ajatus noiden ihanien, rakkaudella kasvatettujen haivenien leikkaamisesta saa melkein kyyneleet silmiin. Onneksi toi teidän lopputulos oli noin kiva, ehkä mekin sitten joku päivä rohjetaan samaan. :)

    VastaaPoista

Jätä ihmeessä viestiä!