Tänään on taas saatu lukea lehdistä, että äidit tarvitaan nopeammalla tahdilla kotoa työelämään. Lukijoiden kommenteista päätellen pääministerin ehdotus olisi rinnastettavissa suunnilleen ehdotukseen viedä lapset metsään ja antaa citykanipopulaation huolehtia niiden kasvattamisesta. Omasta näkökulmastani ehdotus on kuitenkin tervetullut ja siinä nostettiin esiin hyvin suomalaisten työmarkkinoinen kankeus työn ja perheen yhteensovittamisessa.
Tällä hetkellä osa-aikaista työ pääsee tekemään, jos on valmis tekemään vuorotyötä sote- tai palvelualoilla. Teollisuuden asiantuntijatehtävissä mahdollisuudet osa-aikatyöhön ovat lähinnä teoreettiset. Moni kokeilee lyhennettyä työviikkoa osa-aikaisen hoitovapaan turvin, mutta lopettaa järjestelyn huomattuaan, että on ajautunut tilanteeseen, jossa tekee 80 %:lla palkasta 120 % töitä. Samaan aikaan työelämän ulkopuolella tai pirstaleisissa pätkätyösuhteissa työskentelee tuhansia korkeastikoulutettuja ihmisiä, joiden koulutus on maksanut tälle yhteiskunnalle pitkän pennin. Osa-aikatyöskentelyn mahdollisuuksien lisääminen teollisuudessa parantaisi myös sukupuolten välistä tasa-arvoa työelämässä, kun myös niillä isillä olisi paremmat saumat keventää työtahtiaan.
Jos yhteiskunnan tavoitteena on saada työurat pitenemään ja ihmiset töihin veroeuroja tienaamaan niin myös työelämän pitää sopeutua. Yksi tälläinen ratkaisu olisi osa-aikatyöt, mutta jotenkin tuo ei tunnu suomalaisten luterilaiseen työmoraaliin istuvan. Pelkästään työelämän joustot eivät kuitenkaan tuohon riitä vaan sitten myös tarvittaisiin myös uudistusta sosiaaliturvaan ja päivähoitokäytäntöihin. Tyytyväinen työntekijä on myös tuottava työntekijä, joten eikö tässä järjestelyssä voittaisi kaikki osapuolet verrattuna nykyjärjestelmään?
Tosin jos sitä nyt vaikka edes päästäisiin siihen pisteeseen, että riittävä työpanos olisi se sopimuksessa oleva 37,5.
Erittäin hyvin sanottu! Eipä ainakaan meikäläisen työpaikalla nykymenolla onnistuisi puolikkaan työpäivän tekeminen. Olisin juurikin sellainen osa-aika-asiantuntija.
VastaaPoistaOlen muuten löytänyt tämän blogisi vasta ihan hiljattain ja tykkään! Pitää lueskella enemmän paremmalla ajalla. Terkuin LeopardiQ
Jes, hyvää ajatusta ja kommentin tulkintaa. Mulla meinasi jo päivällä usko loppua, kun keskustelut naamakirjassa tuntui törmäävän vain puolustuskannalle ajautuneisiin äiteihin, joilta taisi jutun pointti mennä vähän ohi.
VastaaPoistaMähän olen kohta vuoden tehnyt toisen mamman kanssa yhtä virkaa puoliksi ja nauttinut siitä tosi paljon. Saa käydä töissä, mutta silti saa olla enimmän ajan lapsensa kanssa. Tätä mahdollisuutta soisi tosiaan useammalle, ja olisi hienoa, jos tästä keskusteluavauksesta poikisi jotain muutakin kuin raflaavia iltisotsikoita ja keihäät tanassa hyppiviä kotiäitejä...
Mä ymmärrän ettei joka kommentissa tarvitse avata kaikkia puolia, mutta musta näyttää siltä että nyt on unohdettu se, ettei kaikilla ole työtä johon mennä. Tiedän, ettei joka mahdollisuutta voi käydä läpi kun kertoo mielipiteensä (enkä nyt tarkoita sun mielipidettä), mutta jotenkin voisi tulla esiin että edes tiedostaa sen, että lapsiperheet eivät ole kaikki samanlaisia ja sisäisiä eroja on valtavasti.
VastaaPoistaMinua hämmentää jatkuvasti tämä asia kun puhutaan lapsiperheistä.
Itse koen, että osa-aikaisen työskentelyn lisääminen helpottaisi myös niiden asemaa, joilla sitä työtä johon palata ei ole, koska osa-aikatyöskentely helpottaisi juurikin työn ja perheen yhteensovittamista ja siten madaltaisi kynnystä työelämään palaamiseksi. Vaikeampi tilannehan sillä kotona olevalla ihmisellä on työelämään siirtyä jos työelämän ulkopuolella ollaan vuositolkulla.
VastaaPoistaEn sano etteikö lasten kanssa kotona oleminen ole arvokasta asiaa, mutta itse koen, että asiat voitaisi hoitaa toisin kuin nykyisellään. Järjestelmä jossa kaikki tarkastellaan sen näkökulman kautta, että työelämän ulkopuolella oleminen on normi ei voi toimia vaan järjestelmä pitää rakentaa sen varaan, että aikuiset ihmiset lähtökohtaisesti joko työskentelevät tai opiskelevat kodin ulkopuolella.