Jääkautta paossa

Koska läheinen leikkipuisto muistuttaa lähinnä jäätikköä ja kadut ovat kamalassa kunnossa suunnattiin tänään pojan kanssa sinne minne myös pääministerikin ja ilmeisesti puolet läntisestä pääkaupunkiseudusta eli Hop Lopiin.

Ihan kamaliahan nuo paikat ovat näin loma-aikaan, mutta kyllä meillä lopulta ihan hauskaa oli kunhan minun säännöt minulle ja minun säännöt muille -parivaljakkona saimme pojan kanssa taas orientoiduttua siihen, että ilmeisesti oman vuoron odottaminen ja nätisti käyttäytyminen ei kuulu muiden kuin meidän, kaveriperheen ja Kataisten käyttäytymismalleihin. Keskivertoa isompaan päähäni ei vain mahdu, että jos paikassa lapset ovat huoltajansa vastuulla ei suurimmalla osalla aikuista tuntunut olevan sinisenharmaata aavistustakaan siitä missä jälkikasvu viipottaa ja ketä ne ovat milloinkin trampoliinilta pois tunkemasta. Niin ja voisitteko ihmiset opettaa lapsillenne, että liukumäessä ei kiivetä väärään suuntaan? Ei ainakaan jos liukumäki on kolme kerrosta korkea ja ylätasolla olisi 20 lasta tulossa alaspäin.

Reissu kuitenkin täytti tarkoituksensa eli nyt meillä istuu Aku Ankkaa lukemassa potalla alta metrin mittainen kaveri, joka sai vihdoin purettua kaiken sen patoutuneen taaperoenergiansa ulos. Tosin niin sai myös äitikin. Kun kiipesi sinne megakorkeaan liukumäkeen tusinannen kerran vartin sisään saattoi vähän syke nousta ja hiki hiipiä pintaan. Tosin helpompaa se nyt tuon oman taaperon kanssa kuin kolme vuotta sitten kummitytön kanssa kun tämä meidän yksilö oli vielä salamatkustajana menossa mukana. Silloin oli lähellä etten vain jäänyt kiukuttelemaan Leaf Areenan vastaavaan hässäkkään kun tuntui, etten mitenkään taivu konttaamaan kaikissa putkissa.