Kissanpäivät

Kissa jäi jo itsenäisyyspäivänä Turkuun ja haettiin sieltä loppiaisena. Ensimmäisen viikon tuo luomakunnan kuningatar mökötti. Ilmeisesti meidän palvelustasomme ei ihan yltänyt mummin vastaavien tasolla. Tällä viikolla kissa nieli karvaan kalkin ja totesi, että kaipa hänen pitää alkaa elää meidän muiden seurassa.

Nyt sitä jopa voi nukkua niin rauhassa sohvan selkänojalla, että tippuu vahingossa tyynyjen väliin.

Välillä suren jo etukäteen aikaa jolloin kissa ei enää meillä ole. Syksyllä kissa täyttää 11 ja vaikka maatiaiskissa muuten voisi elää vielä toisenkin mokoman niin pelottaa miten kissan ensimmäiset 2,5 vuotta vaikuttavat. Kissa tuli meille eläinsuojeluyhdistyksestä ja olemme tietojemme mukaan kissan kolmannet omistajat. Meitä edellisen omistajan luokse kissa ei sopeutunut muiden kissojen vuoksi, mutta ensimmäinen oli ihan omaa luokkaansa. Toinen taloudessa asunut kissa jouduttiin lopettamaan ja meille tullessaan kissan kyljissä tuntui huonosti luutuneet murtumat ja kissan häntä on ilmeisesti jätetty johonkin väliin. Kissa pelkäsi aluksi kaikea, minua vähiten. Ensimmäisen kuukauden se nukkui sängyssä minun ja seinän välissä ja söi ahdistukseensa yhden rönsyliljan. Pikkuhiljaa kissa hyväksyi miehen ja muuttui luonteeltaan erittäin miellyttämisenhaluiseksi. Kun kissa tajusi, ettemme häntä ole mihinkään hylkäämässä alkoi se näyttää enemmän itsepäistä luonnettaan. Kissa ei ole mikään sylikissa, mutta tulee kyllä hakemaan rapsutuksensa. Aluksi kissa suostui leikkimään vain niin, että se oli varma ettemme saa sitä napattua kiinni ja kissaa ei saanut lähestyä millään mikä edes etäisesti näytti lyömäaseelta. Nyt kissa on noista toipunut ja sitä saa myllätä miten tahtoo. Toisin kuin toiset kissat niin vauvan kissa otti hyvin vastaan ja se on vuosien saatossa ottanut laumaansa minun äitini ja veljeni perheen. Hyvin toipunuthan tuo kissa on siltä osin mitä sen karvaisten korvien alapuolella liikkuu, mutta silti pelottaa miten pahasti nuo pahoinpitelyt ovat kissan elinikään vaikuttaneet. Pojalle kissa on valtavan rakas ja perheenjäseniä luetellessa kissa tulee aina ensimmäisenä (tosin tänään sieltä tuli myös mummi ja kaksi serkkua ennen isää). Kissa on mahtava persoona ja olisi vaikea kuvitella että meille enää toista kissaa tämän jälkeen tulisi. Täytyy nyt toivoa, että meillä olisi vielä monta yhteistä vuotta jäljellä.