torstai 21. helmikuuta 2013

Otetaan käyttöön vielä korostuskynäkin

Pidempään lukijana viihtyneet varmaankin ovat jo kiusallisen tietoisia siitä, että tykkään aivan liikaa teineille suunnatusta (roska)viihteestä ja vielä enemmän musikaaleista. Minulla onneksi on hyvä rikoskumppani, jonka kanssa näitä tällaisia laatupläjäyksiä voidaan käydä katsomassa silloin harvoin kun ne valkokankaalle asti Suomessa päätyvät. Tänään ennakonäytöksessä Tennispalatsissa oli jo vajaa puoli vuotta aikaisemmin Jenkeissa ensi-iltansa saanut Pitch Perfect.


Yksinkertaisuudessaan elokuva kertoo laumasta collegeopiskelijoita, jotka laulavat a capellakuoroissa. On tyttö, on poika ja liuta juonta sopivasti hämmentäviä kommunikaatiokatkoksia.

Elokuvaa katsoessa kuitenkin joutui toivomaan, että tarina olisi jätetty tuolle tasolle. Nimittäin ne kuorot, tyttö, poika ja juonta hämmentävät kierteet olisivat yksinään olleet jo ihan riittävän viihdyttävää. Koska kuitenkin kyseessä on jenkkielokuva ja vielä nuorelle yleisölle suunnattu piti kuitenkin varmistaa, että sekin lippispää, jonka vessaistunto venähti liian pitkäksi silloin kun ääliä jaettiin tajuaa olevansa katsomassa komediaa. Ja mikäpä kertoisi paremmin, että kyseessä on komedia kuin ruoan heittely, kaaressa oksentainen ja hihittäminen sille, että ihmiset on erilaisia ja yksi jopa paksu.

Elokuvan näyttelijäkaarti oli toimivaa ja ne onnistuivat vetämään roolinsa niin uskottavasti mitä se nyt tässä tyylilajissa on mahdollista. Musiikkihan tuossa toimi, mutta ilmeisesti on vaan myönnettävä, että paras musiikki on tehty aina ennen ihmisten syntymää, koska näiden parikymppisten teemabiisi lopulta löytyi The Breakfast Clubista, elokuvasta joka valmistui 1985 eli melkein kymmenkunta vuotta ennen noiden fiktiivisten parikymppisten syntymää.

Jos oma toleranssi American Pie-tyylistä huumoria kohtaan on matalalla niin kannattaa ennemmin katsoa Gleetä, mutta muuten elokuva on viihdyttävä jos tyylilajista tykkää. Anna Kendrick on ihana nyt vaikka sen voissa paistaisi, mutta onhan se vähän häiritsevää, että tässäkin taas liutaa collegeopiskelijoita esittää tyypit, jotka ovat nyt jo lähempänä 30. kuin 20. syntymäpäivää. Hyvä mieli tuosta elokuvasta kuitenkin jäi ja onhan se aina yhtä ihanaa kun ihmiset rakastuvat elokuvissa.

Kuvat:http://www.pitchperfectmovie.com/

2 kommenttia:

  1. Mulla on myös heikko kohta tällaisille ja jostain syystä herkistyn (yhteis)laulukohtauksissa huomattavasti enemmän kuin normaalit (?) ihmiset ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, näitä ehdottomasti katsotaan tippa linssissä ja koko kroppa kananlihalla :D

      Poista

Jätä ihmeessä viestiä!