Minun on pitänyt kirjoittaa sunnuntaibrunssista. Siitä kaupungin parhaasta, joka järjestetään miten aikatauluihin vain parhaiten sopii jossain ystäväpiirimme kotona.
Minun piti kirjoittaa tasa-arvonpäivästä ja siitä miten kevättalvisia juhlia juhlistetaan leivonnaisilla ja tasa-arvon päivänä jokainen saa valita juuri sen paakessin joka eniten itseä houkuttaa.
Piti kirjoittaa siitä upeasta suorituksesta kun 120 000 ihmistä kirjoitti nimensä aloitteeseen.
Minun piti kirjoittaa siitä, kun istuu koulutuksessa ja tajuaa, että koulutuspäivän suurin anti olikin se, että tajusin miten paljon paremmin itse olisin saanut tuon koulutuksen puitteettoimimaan.
No mitä minä olen tehnyt tähän mennessä: No töitä.
Illalla kun pääsen kotiin niin tämän viikon saldo on 36 tuntia. Tässä kohtaa alkaa hieman turnauskestävyys iskeä päälle... Viikonloppuna en tasan tee mitään muuta kuin nukun, syön ja halin perheen miehiä. Jos oikein villiksi heittäydyn niin lähden lenkille tai rakennan Legoilla. Perheen isompi mies hanskaa nämä työrupeamat hyvin. Ennakointiahan se vaatii. Jumpataan kalenterit kuntoon. Pidetään huolta, että jääkaapissa on helposti lämmitettävää ruokaa, ei siksi, että mies kuolisi jauhosäkki sylissä nälkään vaan siksi, että yhden vanhemman iltoina pitää onnistua tekemään kahden vanhemman edestä läsnäoloa. Pienempi mies alkoi oireilla tällä viikolla ja onneksi tämä rutistus nyt on ohi, koska muuten me varmaan molemmat poksahdettaisiin ikävästä.
Enää kolme varttia niin pääsen kotiin ja nukkumaan poika kainalossani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!