Merellinen juttu

Vauvavuoden paras juttu vauvakinojen ohella oli värikylvyt. Niissä tuo muuten haastava ja äidin kanssa jatkuvaan symbioosiin kaivannut lapsi sai uteliaisuuttaa tukahdutettua ja napanuoran katkaistua. Viisikuinen juuri ryömimään oppinut lapsi ryömi pontevasti keskelle paperia ja sieltä se löydettiin vielä vuotta myöhemminkin. Nyt lapsella on taas ollut vähän haastavampi vaihe. Äiti ei saisi käydä yksin vessassakaan, kaikesta tulee paha mieli ja normirutiineja säestää lohduton ulina. Kuitenkin kaksi vuottakin myöhemmin sama lääke toimii edelleen kuin häkä.

Päiväkodissa oli tänään harrastettu juurespainantaa ja poika halusi näyttää kotona meille vanhemmille miten sitä tehdään.

Paperille tuli ensin sinivihreitä omenapalluroita ja sen päälle sattumanvaraisia kaaria ja täpliä.

Meitä vanhempia ei kaivattu kuin avaamaan väripurkkeja. Muuten lapsi tuhtasi tyytyväisenä rauhallisena paperinsa ääressä. Lisäili palluroita ja kaaria ja tutki tarkkaan. Lopulta työ oli valmis.

Kuvassa on delfiini, vampyyritursas ja jättirapuhirviö. Qwazi ja Peso hoitavat vampyyritursaan kipeää piikkiä. Kapteeni Valkoinen ja Shellington ajavat Gup A:lla ja pupu (Viivi) korjaa Oktopodia. Meressä on paljon levää.

Kukaan ei varmaan arvaa, että viime viikon vatsataudissa tuli katsottua aika monta jaksoa Oktonautteja. Tarinoiden kertoninen omista kuvista on uusi juttu. Vielä jouluna piirustukset ja maalaulset olivat vain abstrakteja, teemattonia kuvia, mutta nyt niiden taustalle on tullut tarinoita.

Joku tuossa maalaamisessa selvästi helpottaa pojalla pahaa mieltä. Onneksi ensi kuussa päästään koko perhe taiteilemaan taas ohjatustikin, mutta siihen asti tuhtataan ominemme täällä kotona. Tosin ihan ekaksi pitää ostaa uusia maaleja. Pienet sormiväripurkit on nyt kaavittu tyhjäksi pohjia myöten.