Elämystehdas

Naapuri laittoi viestiä ja kysyi lähdetäänkö ensi kuun alussa Pikku Kakkosen konserttiin. Ensimmäinen reaktioni oli kalenteriin katsomatta kiljaista, että totta kai me tullaan. Sitten onneksi vilkaisin kalenteria. Maanantaina viimeinen työmerkintä on laitettu päättymään viiden jälkeen, tiistaina minä olen päiväreissulla Turussa, keskiviikkona olisi konsertti, torstaina miehellä futistreenit, perjantaina minulla koulutus ja viikonlopuksi luvattiinkin mennä isänpäivää viettämään appiukon luokse. Eli jos halutaan syödä oman perheen kesken edes yksi iltaruoka yhdessä niin taidetaan jättää konsertti väliin.

Kolmevuotiaaksi tuo meidän lapsi on ehtinyt kokea ja näkeä aika paljon. Vauvavuotena käytiin muskareissa, värikylvyissä ja puksuteltiin junalla kyläilemään. Lapsen kanssa käytiin leikkitreffeillä HopLopissa ja ennen ensimmäistä syntymäpäivää oltiin ehditty käydä kahdesti ulkomaillakin. Ja sama tahti on jatkunut. Ollaan tehty pyöräretkiä, reissattu maalla, merellä ja ilmassa, käyty elokuvissa ja teatterissa. Disney on Ice-mainosten ilmestyttyä katukuvaan lapsi osasi jo ehdottaa, että mennään taaskin katsomaan kun Mikki luistelee ja tiedusteli mennäänkö ensikin keväänä Lontooseen dinomuseoon. Nyt tuota kalenteria katsoessa tuli mieleen, että niin kivoja kuin elämykset onkin niin onko meillä aikaa elää arkea. Tai siis taatusti on. Aamulla herätään, kipaistaan päiväkodille ja illalla tullaan takaisin kotiin. Kuulostaa arjelta ihan tuollaisenaankin, mutta muistetaanko me panostaa riittävästi arkeen sellaisenaan? Siis niin, että se arkikin olisi kivaa ja mukavia muistoja tuovaa eikä vain sitä, että arjessa sinnitellään ja sitten kun on lomaa niin pistetään elämä risaiseksi.

Me kyllä nautitaan koko porukka siitä, että elämässä on vauhtia ja nähdään uusia paikkoja kuitenkin nyt tuntuu siltä, että välillä olisi kiva olla vapaalla ihan vain oman perheen kesken kotona. Eikä tehdä mitään. Tai no korkeintaan pelata lautapelejä, katsoa elokuvia, lukea kirjoja ja kokata hyvää ruokaa. Lomailla ihan vain omassa kodissa. Nyt me sitten tehtiin päätös, että joulun yhteyteen tuota omaa aikaa kaivetaan. Tänä vuonna ei kierretä jokaisia isovanhempia vaan priorisoidaan yhteen ja sieltäkin tullaan kotiin jo joulupäivänä. Sitten vaan ollaan ja köllötellään uuteenvuoteen saakka. Niin joo ja koska mihinkäs seeprat pääsisi raidoistaan, niin tehdään yhden yön reissu Tallinnaan.