Minua tiedostavammat ovat intoilleet viime aikoina puhelittomuuden puolesta. Itsekin päädyin tänään asiaa kokeilemaan. En tosin siksi, että halusin haastaa itseäni puhelittomuuteen vaan siksi, että lahopäänä lähdin puoli vuorokautta sitten työpaikalta tapaamiseen puhelimen unohtuessa pöydänkulmalle. Ja sitten kun olin puoli viiteen mennessä sotkenut jo 20 kilometriä fillarilla ei ylimääräinen kymmenen kilometrin iltalenkki enää houkutellut.
Iltapäivällä pariin otteeseen huomasin hamuilevani puhelinta tietyissä tilanteissa, mutta ei tuo nyt pahaa tehnyt. Kotona pääsin toki nettiin ja tarkistamaan sähköpostit sekä luonnollisesti päivättämään Facebookiin näsäviisastelevan kommentin, mutta eipä sitä itse puhelinta vieläkään kaivannut.
Ruoan jälkeen lähdimme kävellen uuteen lähelle auenneeseen ruokakauppaan. Matkalla olin kaivamassa puhelinta taskusta ottaakseni kuvaa pojasta, joka näytti poikkeuksellisen suloiselta potkutellessaan metsäpolulla keltaisten lehtien ympäröimänä. Itse puhelinta en kaivannut vielä tässäkään vaiheessa. Kauppareissun suurimman mielipahan kun aiheutti se, ettei valikoimiin näytä kuuluvan sen paremmin luomu- kuin kalkkunajauhelihakaan. Tuostakin tosin laitoin palautetta kauppiaalle ja toivotaan, että nuo valikoimat tarjolle saadaan. Muuten luomupossua löytyi ihan kivasti, mutta nuo kaksi muodostavat kuitenkin 90 % perheemme niukasta lihankulutuksesta.
Eli lopulta huomasin kellon olevan jo viittä vaille yhdeksän ja puhelinta ei vieläkään ollut tullut ikävä. Itseasiassa yhdeksältäkin pohdin vasta, että nyt jos se puhelin tässä olisi niin laittaisin sen äänettömälle, ettei kukaan vaan häiritse minua Broadchurchin kauden päätösjaksoa. Lopulta ainoa joka katsomista häiritsi oli kasvukipuja potenut jälkeläinen, mutta silti onnistuin päättämään sarjan samoissa tunnelmissa, joissa sen aloitinkin. Eli parkuen räkä poskella.
Nyt sitten pitäisi muistella miten meidän sarastusherätyskellomme saikaan toimimaank un ei voi luottaa kännykän herätykseen. Eli mitä tämä kertoo minun puhelimenkäyttötottumuksistani. En minä mitään halua soitella vaan kuljettaa näemmä kassissa yhdessä paketissa olevaa kameraa, herätyskelloa ja sosiaalista mediaa.
Mä soitan yleensä vuorokauden aikana vain omalle miehelleni. Pari kertaa viikossa puhun vanhempieni, siskoni ja jonkun muun kanssa puhelimessa. Muuten käytän kännykkää kuten sinäkin. Tosin kalenteri mulla on nykyisin vain kännykässä, ja ilman sitä olisin kyllä aika hukassa. Puhelimeton vuorokausi olisi kyllä sen takia aika hankala, pitäisi jostain hommata ensin paperikalenteri, päivittää se ja sitten siirtää mahdolliset muutokset kännykkään, kun taas voisi käyttää sitä. Eieieiei, ihan liian hankalaa! :D
VastaaPoista