Iltapalaa ennen nimikoitiin huomista lelupäivää varten Lentsikat elokuvan Kippari. Minun kirjoitustani katsellessa poika halusi itsekin kokeilla kirjoittamista. Ensimmäiseksi työstettiin paperille V-kirjainta. Sitten vielä toisellekin paperille ja niitä kun hetki pyöriteltiin kädessä sai poika ahaaelämyksen. V näyttää oikeastaan samalta kuin A kun sen vaan kääntää ympäri.
Ahaaelämys toivottavasti toimi pojalle nyt positiivisenä kokemuksena ja jatkossakin poika uskaltautuisi enemmän tekemään tarkkoja muotoja. Lapsessa kun yhdistyy luonteenpiirteinä halu olla hyvä ja pelko epäonnistumisesta ja tämän johdosta lapsi useimmiten pysyttelee mukavuusalueellaan ja kieltäytyy edes yrittämästä, jos ei osaa asiaa heti täydellisesti. Vahaliitukin oli lentää nurkkaan kun ensimmäiset yritykset eivät heti näyttäneet samalta mitä minun kirjoittamana.
Kynän käyttämiseen olemme tehneet kyllä sellaisen leikin, jossa teemme merirosvokarttoja. Me vanhemmat piirretään paperille iso rasti ja poika piirtää saareen kasveineen ja kivineen (sekä mereen muutaman hain). Noin poika innostuu tekemään eikä liikaa hermostu siitä, ettei heti ole yhtä hyvä tekemään mitä me vanhemmat. Samalla menetelmällä myös kuviskerhossa saatiin lapsi piirtämään enemmän omaa muotoa kun me vanhemmat tehtiin sademetsätyössä reunoille abstrakteja kasveja ja poika sai keskittyä piirtämään keskelle sammakoita.
Oman haasteensa kynän käyttelyyn tuo myös se, että me vanhemmat olemme molemmat vasenkätisiä ja poika ottaa meistä mallia siinäkin suhteessa. Päiväkodin myötä myös oikean käden rooli on kasvanut, mutta tukevasti tuntuisi lapsella olevan edelleen kätisyys hakusessa. Ja jos se äitiinsä tulee niin ei se taida välttämättä edes vakiintua. Itsehän oikeastaan vain kirjoitan vasemmalla, mutta muuten elän oikeakätisen elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!