Paula Noronen kirjoitta Hesariin kuluvalla viikolla aivan mahtavan kolumnin leikkipuistojen perustyypeistä. Itse välittömästi samastuin somelaisiin puistomuijiin ja muutkin tyypit kyllä löytyvät yleensä omasta lähipuistosta. Se minua eniten määrittelevä ryhmä kuitenkin jäi löytymättä. Todennäköisesti Noronen itse useamman lapsen äitinä ei ole edes meihin kiinnittänyt huomiota. Tuo ryhmä on yli kolmivuotiaiden vanhemmat, joilla on vain yksi lapsi.
Yhden lapsen vanhemman tunnistaa puistossa siitä, että hänen naamalleen leviää hölmistynyt ilme kun puhutaan neuvolan ajanvarausjärjestelmän uudistumisesta ja vielä hölmömpi se ilme on kun selviää että johan siitä jo kohta on kaksi vuotta. Hän ei myöskään tunne puistossa ketään muuta kuin ne suunnilleen samaan aikaan perhevapailla esikoisensa kanssa olleet vanhemmat ja on aina yhtä vilpittömän hämmentynyt kun tajuaa, että kaveriperheiden kuopukset osaavatkin jo kävellä. Kun vastahan ne edelliskesänä syntyivät.
Kun keskustellaan päivähoidosta yhden lapsen vanhempi innostuneena selittää uudesta päiväkodista. Vasta muiden tympiintyneistä ilmeistä hän tajuaa, että niin joo se kuopuskin pitäisi varmaan hoitoon saada ja siihen tuo meidän vain yli kolmivuotiaita ottavat päiväkoti ei ole omiaan, jos tavoitteena on päivähoito järjestää ns. yhden luukun periaatteella.
Yhden lapsen vanhemman tähtihetki on se kun pääsee puistossa pätemään uudistuneen influenssarokotteiden jakoperiaatteen kanssa (koska töissä on päivisin aikaa googlettaa). Että kyllä kelpasi. Niin ja koska kirjoitukset ilman kuvia ovat tylsiä niin tässä tarjolla kuvituskuvaa muutaman viikonlopun takaa. Somelaisen muijan lapsi treenasi iPadilla selfiekuvausta.
Katsokaa nyt miten kaunis ja älykäs se on. Ihan tullut äitiinsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!