Hesari kirjoitti tällä viikolla Man Cave-tilojen yleistymisestä. Eli siis niistä (jenkki)leffoista tutuista autotalleista ja takkahuoneista, joissa on rumat huonekalut ja miehen harrastusrojua ympäri asuntoa. Man Cavet tekevät minut jotenkin valtavan surullisiksi. Musta on jotenkin surkeaa, että parisuhteessa toinen sanelee asunnon ilmeen ja toinen on ahdistetaan nurkkaan. Vaikka tila on tärkeää niin silti minusta ei ole yksistään positiivinen asia että perheet jakautuvat vapaa-ajakseen eri tiloihin. Eri asia on sitten se jos sattuu olemaan oman elämänsä Saga Noren ja kaipaamaan omaa tilaa ylitse pääsemättömäksi tai jos vaikka harrastaa polkupyörien kokoamista, mutta silloinkin ehkä pitäisi puhua Human Cavesta. Kodin pitäisi kuitenkin olla tila joka palvelee jokaisen asukkaan tarpeita. Meillä Flunssapotilaalle tuli tänään vähän tämän tyyppinen tarve. Piti saada oma nörtteilyluola, kun aurinko kehtasi paistaa liian kirkkaasti näyttöön.
Siellä sitä kelpasi nököttää kunnes äiti tuli vaatimaan siirtymistä pestopastan ääreen. Sillä välin tosin jouduimme toteamaan, että tuo ihmisluolakin oli lopulta turhan rajaava ilmaisu. Yksi karvainen kaveri nimittäin oli päättänyt vallata itselleen omaa henkilökohtaista tilaa.
Muutenkin tänään on työstetty henkilökohtaisia ja yhteisiä tiloja asunnossamme palvelemaan paremmin sen käyttötarkoitusta. Pojan ollessa työnjohtajana minä roudasin pojan huoneessa huonekaluja uuteen järjestykseen ja kehitin budjettiratkaisun, jolla saamme kaivattuja lisäsenttejä ruokapöytäämme. Nyt vaan täytyy toivoa, että miehen nilkka kestää huomenna sen että päästään käymään kaupoilla.
"A Room of One's Own" on kyllä reilussa sadassa vuodessa kääntynyt ihan ympäri... Naiset hallitsee kotien "yleisiä tiloja" ja mies saa olla onnellinen siitä omasta huoneesta... Kaksipiippuinen juttu, kun toisaalta ei haittaisi, että työkalut häviäisi silmistä. Vaarana taitaa vaan olla, että sitten häviää silmistä mieskin..
VastaaPoistaMä mietin tuota yleisten tilojen hallitsemista ja kai tämä on taas se juttu jossa on sokea kun oma elämä menee niin ettei kumpikaan hallitse. Meillä kotona ainoa sisustusvalinta jonka minä olen itse tehnyt on olkkarin verhot. Kaikki muut on tehty yhdessä. Kumpikin tekee ruokaa ja mies itseasiassa siivoaa keittiön useammin. Lapsen huone on ehkä lapsen vaatehuollon osalta enemmän mun, mutta muuten se on enimmäkseen lapsen maailmaa ja makuuhuone on meidän molempien. Meillä vielä on niin yhteiset harrastukset että jollekin muulle ärsyttävät sarjakuvakokoelmat ovat hyvinkin osa kotia.
PoistaPakko kommentoida, koska mun mielestä siinä lehtijutussa oli todella inhottava pohjavire (ilmeisen yleistä jutun kirjoittajalle). Se että naiselle jää ne yleiset tilat asunnossa siksi, että se on päsmäröinyt niiden sisustuksessa ja tosimiestä alkaa ahdistaa sellaisissa tiloissa on kyllä ajatuksena niin syvältä sieltä itsestään että ei ole hetkeen kohdalle osunut.
VastaaPoistaNe yleiset tilat on tosiaan kaikille yhteisiä, niiden sisustuksessa on väkisin joutunut ottamaan huomioon (oli maku ja päsmäröinti kuinka pahaa tahansa) muitakin asunnossa eläviä. Näissä tiloissa tehdään myös kaikki kotityöt, ja niiden siivoamiseen kuuluu myös muiden jälkien siivoaminen (ainakin jos on lapsia). Tällainenko on se naisen oma tila? Miehen tila on taas täysin miehen omilla ehdoilla sisustettu ja siellä on tarkoitus viihtyä ja pitää hauskaa ilman muuta perhettä. Wirginia Woolf pyörii kyllä haudassaan niin, että pölisee.
Ja yleisten tilojen hallitsemisesta: ei ne miehet ennenkään ole niitä tiloja hallinneet, ne on vaan ennen voineet olla tekemättä kotitöitä hyvällä omatunnolla ja ilman nalkutusta, koska nainen (tai varakkaammilla palkattu apu) hoiti ne mukisematta. Nyt kun pitäisi siellä kotona tehdäkin jotain, niin äkkiä siitä on tullut liian naisellinen paikka.