Jotenkin veikkaan, että tämän sanonnan lanseeranut vääräleuka vain halusi päivitellä jälkipolvien rappioelämää, mutta tämän päiväisen lääkärireissun jälkeen kävi selväksi, että meillä sanonta voidaan ottaa hyvinkin kirjaimellisesti.Poika on jo kuukauden valitellut polviaan ja sunnuntaina polvi petti pojan alta. Kunnon luulotautisena ehdin jo vakuuttua, että lapsella on reuma, mutta paljastuikin, että lapsi on geneettisessä lottoarvonssa saanut riviinsä osuma ainakin minun huonoista polvistani.
Varsinkin tuo kuvan yksilö on kuulemma harvinaisen heiluvaista sorttia.
Pituuskasvu voi vielä korjata asiaa, mutta koska lapsella on kaikki edellytykset kasvaa lähemmäs kaksimetriseksi pitänee tätä nivelasiaa miettiä jatkossa hieman tarkemmin. Avainasemaan nousee hyvät kengät, jotka varmistavat sen, että polveen ei tule rasitusta. Tärkeää on myös säännöllinen liikunta eli jo nyt käytössä ollut potkupyöräily, pyöräily, kävely yms. saavat edelleen jatkua. Uiminen tekee myös hyvää ja muutenkin periaattessa mitään esteitä eri lajien kokeilulle ei pitäisi olla. Jos yliliikkuvuus ei kuitenkaan häviä kasvamisen myötä niin laskettelu ja muut polveen vääntöä aiheuttavat lajit pitänee jättää väliin.
Seuraavaksi voidaan sitten keskittyä jännäämään mitä muita osumia poika geenilotosta saa. Minun karsastavat silmät ja miehen distaalipurenta olisivat vielä tarjolla. Molemmathan on aikanaan hoidettu leikkauksella. Jos me oltaisiin koiria niin meitä ei olisi niin päästetty lisääntymään.... Tai sitten toivotaan, että jossain kohdissa päästään alkuperäisen sanalaskun merkeissä siihen, että pojasta polvi paranee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!