sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Postikortti Tallinnasta

Kuten kaikki oikeatkin postikortit tämäkin kortti löytää perille siinä vaiheessa kun sen lähettäjät istuvat jo tyytyväisinä kotisohvalla. Sairastetun joulun jälkeen teki hyvää tuulettaa päätämme ja onneksi meillä oli pikareissu Tallinnaan tiedossa. Loppukesän Robbien keikkamatkan hyttivarauksessa oli vähän hässäkkää ja sain Eckerö Lineltä ilmeisen risteilyn ja rahoitumme siihen omalla rahalla vielä hotellihuoneenkin. Luonnollisesti, koska matkasta emme maksaneet mitään piti hotellikin saada mahdollisimman halvalla ja löysin netistä lopulta Hotelli Braavosta 68 euron hotellihuoneen eli varsinaisella budjettilinjalla päästiin tämä reissu toteuttamaan.

Hotelli tosi vaatimaton, mutta ajoi asiansa. Me majoituimme vanhalle puolelle, mutta ilmeisesti toinen puoli hotellista on remontoitu ja paljon miellyttävämpi. Hotelli oli kuitenkin siisti, sängyssä kelpasi nukkua ja hotellin yhteydessä olevan kuntokeskuksen allasosasto oli aamulla ilmaiseksi hotellin asiakkaisen käytössä. Tuo allasosasto oli vastaremontoitu eikä tosiaankaan mitenkään viihtyisä tai luksus, mutta siellä oli kivasti altaita ja itseasiassa tuon perusteella voisin melkein jopa luvata, että saatamme eksyä tuohon hotelliin toistekin.

Reilussa vuorokaudessa ehdimme kierrellä kaupoissa, tutkia kaupunkia, uida ja vierailla uudessa Merimuseossa, josta kirjoittelen ihan oman postauksen myöhemmin. Lähdimme reissuun sillä ajatuksella, että saadaanpahan ainakin olla yhdessä ja karussa arjesta ja siinä onnistuimme mainiosti. Istuskelimme paljon kahviloissa, annoimme pojan pysähtyä leikkipaikoille leikkimään ja seikkailimme mukulakivillä ja jättimäisillä rotvallinreunoilla päämäärättömästi niin paljon, että lopulta rattaistamme irtosi rengas. Tai siis hajosi renkaan lukko joten kyllä niillä eteenpäin pääsee, mutta rengas pysyy lähinnä paikoillaan tahdonvoiman ja rattaiden yleisen tukevuuden ansiosta.

Tällaiselle pikalomalle Tallinna on mitä mainioin kohde ja suosittelen lämpimästi ihmisiä hylkäämään ennakkoluulonsa ja lähtemään tutustumaan kaupunkiin muutenkin kuin Super-Alkon ja Viru-hotellin osalta. Näillä matkoilla vaan itselle nousee turhan hyvin esiin se miten suomettunutta historiaa vielä ominakin kouluvuosina opetettiin ja miten vähän Viron historiaa itse tunnen. Oikeastaan oma Virotuntemukseni on pitkälti syntynyt Sofi Oksasen tuotannosta ja voisi ehkä olla syytä etsiä myös muuta tietoa etelänaapurimme historiasta. Tallinnalla ja Virolla taitaa kuitenkin olla aika monta muutakin mielenkiintoista tarinaa kerrottavana. Seuraavan kerran Tallinnaan haluan lämpimämmillä tai ainakin kuivemmilla keleillä, koska nyt ei juurikaan kaupungin puistoista saanut mitään irti. Mies tosin yritti väittää, että helmikuun Lontoonreissussa ja kesäksi kaavaillussa pyöräretkessä Helsingistä Turun kautta Tukholmaan ja takaisin Helsinkiin olisi riittävästi reissua, mutta eiköhän joku varustamo onnistu vielä tekemään jonkun ohittamattoman äkkilähtötarjouksen.

Niin ja loppuun vielä pieni vinkki niin Tallinnan kuin minkä tahansa muun keskiaikaisen linnoituskaupungin osalta. Jos olet katsonut kartasta jonkun muka näppärän oikopolun ja se osoittautuu jyrkäksi ylämäeksi, lähde suosiolla kiertotielle. Siellä toisella puolella ei odota kuitenkaan mitään muuta kuin jyrkänne ja kiikkerät portaat. No kävi se ainakin hyvästä reisijumpasta.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä ihmeessä viestiä!