maanantai 30. joulukuuta 2013

Vuosi pakettiin

Vuosi 2013 ei tule jäämään maailmankirjoihin mitenkään poikkeuksellisena vuotena. Ruuhkavuosiarki oli lipsahtanut uomiinsa ja elämä tuntui kulkevan eteen päin aika omalla painollaan.

Lattialistat jäivät tämänkin vuoden jälkeen pinoon sohvaan taakse, mutta lapsi sentään saatiin siirrettyä nukkumaan omaan huoneeseensa. Itse aloitin vuoden alussa uudet työt, mutta työnantajan pysyessä samana muutos ei ollut kovinkaan suuri. Vuodelta 2012 perinnöksi tulleet infektiotkin vetivät mieltä matalaksi, mutta helpotus löytyi lopulta astmadiagnoosista.

Vuoden ensimmäisinä kuukausina taidettiin olla jotenkin lamassa kaiken lumen ja töiden keskellä ja kotona lähinnä taiteiltiin lapsen kanssa. Pääsiäisenä otettiin irtiotto arjesta ja reissattiin perheen yhteiselle reissulle Lontooseen.

2013 jää muistiin ehkä siitä viheliäisenä vuotena, että aikaa perheelle oli hävyttömän vähän. Tai lapsi sai kyllä olla vanhempiensa kanssa, mutta sitä koko perheen yhteistä aikaa oli kesälläkin vain pari viikkoa. Kesä kuitenkin tuntui olevan meidän perheelle kulta-aikaa.

Kesän lopulla lapsi täytti kolme ja elämässämme alkoi myös uusi luku lapsen vahtaessa vanhasta päiväkodista kotimme vieressä olevaan päiväkotiin, jossa oli vain isoja lapsia. Itse synttäreitä juhlittiin niin sukulaisten kuin ystävien voimin ja teemana oli pojan koko vuoden kestosuosikki, Oktonautit.

Vuoteen kuului myös pyöräilyä. Itse ostin uuden hybridin ja aloitimme miehen kanssa rakentamaan minulle projektipyörää. Poika liikkui potkupyörällä ja loppukesästä hoksasi myös miten polkimet toimivat kunnolla. Lyhyen lomamme aikana ehdimme pistäytyä Turun saaristoon ja ehdimme myös polkea paljon ympäri pääkaupunkiseutua. Näitä reissuja varten myös nukke tarvitsi oman pyöräilykypärän.

Kuluneen vuoden aikana lapsi tuntui kasvavan valtavasti. Puhe muuttui selkeämmäksi, pituutta tuli kymmenisen senttiä ja liikunnallisesti lapsesta tuli entistä taitavampi ja rohkeampi. Myös sosiaaliset taidot kasvoivat ja yhteisleikit kavereiden kanssa tulivat monipuolisemmiksi. Kavereiden merkitys kasvoikin koko vuoden aikana ja onneksi uudesta päiväkodista löytyi nopeasti myös uusia leikkikavereita. Vuoden aikana lapsi myös yhä enemmän alkoi ikävöidä läheisiä, jotka eivät asu lähellämme eli yleensä mummia ja serkkuja sekä haaveilemaan pääsystä mökille.

Vuoden loppuun kuului vuoden alun tavoin paljon töitä ja yhteisen ajan puutetta. Tuntui myös, että sosiaalinen elämämme oli aika lamassa kun olimme aina töissä emmekä ehtineet tapaamaan ystäviä tai sukulaisia. Onneksi sentään perinteiset kekrijuhlat saatiin järjestymään ja niiden voimin sitten puurrettiinkin loppuvuosi pakettiin. Sairastelulla aloitettu joululoma tuntuu tehneen tehtävänsä ja ensi vuoteen päästään onneksi starttaamaan virkeänä ja hyvillä mielin. Edellisen talven antibioottikuurikierteet ovat nyt jääneet historiaan ja hektisestä vuodesta jäi kuitenkin hyvä maku.

Katsotaan mihin ensi vuosi kuljettaa. Toivottavasti uusille pyöräretkille, useammien rakkaiden ihmisten kanssa samaan pöytään, koko perheen voimin samalle sohvalle köllöttelemään ja jos vaikka ne lattialistatkin vihdoin saataisiin paikoilleen.

 

2 kommenttia:

Jätä ihmeessä viestiä!