Pojan salaisiin sivupersooniin te olettekin jo ehtineet tutustua joten on vain oikeus ja kohtuus että esittelen myös sen synkän salaisuuden, jota varjelen asiantuntijaulkokuoreni alla.
Jos jonkun voi jättää tekemättä tai jättää asian viime tinkaan niin se olen minä. Vihaan yli kaiken myöhästelijöitä joten tämän taipumukseni kanssa olen aiheuttanut itselleni useamman kerran hivenen virtsalta lemahtavat paikat. Lukiossa koeviikolla iskin päätäni MAOL:n kanteen yrittäen oppia illassa fysiikan kurssin sisältöä. Insinöörintutkinto vei minulla viisi vuotta, yhdeksän kuukautta ja kaksi viikkoa. Päivälleen sen verran mitä tutkintoaika antoi myöden. Niin ja koska opinnäytetyö piti palauttaa 2.5. klo 8 mennessä vietin minä iloisen vappuaaton viimeistellen opinnäytetyötä, jonka kokeellisen osuuden olin suorittanut kaksi vuotta aikaisemmin. Ja onnistuin tässä lajissa vielä synnytyksessäkin jälkeläisen nähdessä loisteputkien valon ensimmäistä kertaa raskausviikkojen ollessa ruhtinaalliset 43+3. Ja voin ihan suoraan kertoa, että että kaikissa yllämainituissa tilanteissa keljutus on ollut melkoinen, mutta silti en vaan tunnu oppivan.
Työtä ja perhettä yhdistettäessä tämä tilanne ei tosiaankaan ole optimaalinen. Varsinkin kun turhan usein onnistun saamaan itseni tilanteeseen, jossa huomaan käyttäneeni työpäivästä ison osan johonkin näennäisesti tarpeelliseen ja kunnolla tunnun pääsevän kiinni töihin iltapäiväkahvitauon jälkeen ja sitten kun se tekemisen meininki löytyy pitää tiputtaa hanskat ja lähteä hakemaan lasta päiväkodista. Nyt sitten pitäisi löytää joku viisasten kivi, jolla saisin työpäivät tehokkaammin käyntiin jo heti aamusta sen asemasta, että vuorokauteni tehokkaimmat tunnit sijoittuva klo 14 ja 19 välille. Onneksi tässäkin tilanteessa pakko on paras muusa. Mies lähtee taas ensi viikoksi Saksaan, joten minun on vaan pakko olla tehokas, jotta arki pyörii ja en stressaa hiuksia päästäni. Eli ihmenä kasvamishaasteeni puitteissa haastan itseni helmikuussa opettelemaan tehokkuutta, priorisointia ja tuloksellisuutta kasvattavia työtapoja.
Mainio sarjakuva Natalie Deeltä.
Sä oot siis aivan kuin mä! Mun motto: "Älä tee huomenna sitä, minkä voit jättää tekemättä ylihuomennakin."
VastaaPoistaSe on hyvä, että me ollaan molemmat sitten hakeuduttu työtehtäviin, joissa meidän pitäisi kannustaa muita ihmisiä tekemään ja toimimaan. Eli onko se nyt niin, että ne jotka osaa ne teke mitään vaan ja ne jotka ei ryhtyvät opettamaan :D
Poista