Päädyinkin yksi ilta ystäväni Googlen avustuksella selvittelemään miltä iskunkestävien kameroiden valikoimat näyttää ja löysinkin äkkiä näppärän kuuloisen vaihtoehdon.
Nikonin keltainen Coolpix S32 kestää siis taas kosteutta ja ilmalentoja ja on muotoilultaan täydellinen lapsen pieniin käpäliin (terveisiä veljelleni, lupaan leikata lapsen kynnet heti aamulla). Kamera on äärettömän helppokäyttöinen ja kuvalaatu on ihan eri vuosikymmeneltä kuin edeltäjänsä ottamat kuvat. Kameralla saa myös helposti kuvattua videoita ja ensimmäisen illan perusteella pian meiltä löytyy valitettavan paljastavaa videomateriaalia normaaleista huonesiisteistämme ja flunssaisen äiti-ihmisen habituksesta.
Huomenna pitäisi sitten kuulemma päästä ulos kuvaamaan. Täytyy toivoa, että tämä minun tappajaflunssani antaa suunnitelmalle periksi. Jotain ajatukset vievää ohjelmaa nimittäin pitää keksiä, koska tänään kävi niin ikävästi, että lapsen unilelu jäikin päiväkotiin. Meillä harvoin on nähty niin surkealla fiiliksellä varustettua pientä ihmistä kuin mitä tänään nukkuma-aikaan. Jos vaikka huomenna saataisiin tyyppi pidettyä niin kiireisenä, ettei ikävä pääse liian pahaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!