Juomia, joista ei passaa puhua

Enpä olisi uskonut, että joskus tulee eteen päivä, jolloin kirjoitan iloisesti rinnakkain äidinmaidon korvikkeesta sekä viskistä, mutta nyt sitten sekin hetki nähdään.

Reilut neljä vuotta sitten ennen lapsen syntymää halusin perehtyä korvikkeisiin. Ihan vain, koska olin pessimiesti ei pety -asenteella vakuuttunut, että jumppapallon kokoisilla rinnoilla ei imetyksestä tule mitään tai vähintäänkin saan syytteen lapsen tukehduttamisesta. Tiesin jo etukäteen, että säännösten vuoksi korvikkeita ei saa mainostaa, mutta se mikä minut yllätti on se, että niistä ei edes saa puhua. Kun yritin etsiä tietoa netistä eri korvikevalmistajista vedin täyden vesiperän. Siinä missä vaippaostoksille lähdettäessä löytyy kotisohvalta helposti tieto Muumi-vaippojen kotimaisuudesta joutui huolestunut kuluttaja lyllertämään jättikokoisen mahansa kanssa Prisman korvikehyllylle ja purkkeja tavaamalla selvittää missä maissa ja minkä firman tehtaissa korvikkeet valmistetaan. Tulin siinä myös pohtineeksi, että onneksi en opiskeluaikana ikinä innostunut ikinä millään prosessitekniikan kurssilla ottamaan harjoitustyön aiheeksi vastikkeita. Kun en varmaan vieläkään olisi valmistunut insinööriksi kun vieläkin tietoja metsästäisin.

Sen sijaan, että olisin kirjoittanut vastikkeista päädyin kyllä yhdessä prosessitekniikan tentissä kirjoittamaan irlantilaisista oluista ja viskeitä kun kysyttiin raaka-aineiden vaikutuksesta prosessin lopputuotteelle. Olin nimittäin viettänyt tentin lukuun tarkoitetun ajan kohtalaisen onnistuneella minilomalla Dublinissa. Onneksi myös kurssin vetäjältä löytyi harrastuneisuutta aiheeseen ja hieman epätyypillinen esimerkkini toi tentistä iloisen viitosen.

Tässä kohtaa matkailu siis tosiaan avarsi myös prosessiteollisuuden ymmärtämisen näkökulmasta. Kotisohvalta nimittäin tämäkään asia ei niin helposti selviäisi. Vähänkään viskejä enemmän tuntevat tietävät, että viskejähän valmistetaan muutamalla eri menetelmällä ja prosesseissa merkittävimmät erot tulevat siitä miten monta kertaa juoma tislataan ja miten pitkään sitä kypsytellään. Jos nyt sitten haluaisin irkkuviskitietämykseni rinnalle laajentaa tietämystäni skottiviskien prosesseihin tuli pieni vaikeus heti vastaan. Varsinkin oman suosikkini Glenmorangien sivuilla.

Terms & Conditions -sivun saa auki ja sieltä kyllä pääsee valikkoihin käsiksi, mutta heti kun sieltä klikkaa auki valmistusprosessiin liittyvän sivun tulee nenän eteen tämä tieto. Että varo nyt vaan. Nyt puhutaan kuitenkin äidinmaidonkorvikkeiden rinnalla todella pahoista aineista.

Tämäkin kirjoitus sai motivaationsa eilen sosiaalisessa mediassa kuohahtaneeseen keskusteluun Olut & Viski exposta, joka AVI:n päätöksellä pitäisi jatkossa tuntea nimellä Olutexpo, koska viski-sanalla ei saa mainostaa. Vielä paksummaksi homma meni siinä kohtaa kun AVI:n näkemyksen mukaan viskistä ja tapahtumasta ei myöskään saisi blogata, koska sekin on mainostamista. Nyt kun tämäkin on selvitetty niin suosittelen kaikkia sikariharrastajia kaivautumaan poteroihin, koska etteköhän te ole seuraavaksi linjalla.

Keskustelu tuo muutenkin kokonaan uuden ja absurdin tason blogimainontakeskusteluun, jos jatkossa viranomaiset eivät hahmota mikä on arviointia ja mikä mainostusta. Tai mikä ylipäätään on epäkaupallista toimintaa. Voiko ruokablogaaja jatkossa kertoa minkä merkin riisi parhaiten hänestä sopii sushin valmistamiseen vai onko se mainostusta? Tai jos neuleblogaaja kertoo, että kotimaisen Novitan valmistamasta Nallesta tulee heidän kokemuksella parhaiten kulutusta kestävät villasukat päiväkotilaisen kumisaappaisiin, niin mainostetaanko siinä vai kerrotaanko omia kuvauksia?

Sinäänsä kuitenkin olen ihan tyytyväinen, että alkoholimainontaan puututaan, mutta kokonaiskieltojen asemasta sanoisin, että syytä olisi puuttua siihen mikä on ongelmallista alkoholimainontaa. Olut ja viski expo mainoskielellään ei kiinnosta yhtään lukutaidotonta lasta ja lukutaitoisellakin kiinnostus loppunee otsikon lukemisen jälkeen ja jos ei loppuisikaan niin sitten voidaan selittää että se on aikuisten tapahtuma, jossa tutustutaan eri olut- ja viskilaatuihin. Vähän samaan tapaan kuin sitä joutuu selittämään, että ne pornomessut eivät ole mikään kiva Batmanin Kissanaisten kokoontunisajot vaan sellainen aikuisten juttu. Sen sijaan en jää kyllä kaipaamaan yhtä ainoaa Samba Lonkero-mainosta. Tai mikä sen nimi nyt onkaan. Pitäisi varmaan kysyä pojalta, koska poika meidän perheessämme oli ainoa joka kirkkaissa väreissä Kampin ostoskeskuksen seinässä välkkyvän mainoksen bongasi ja sen jälkeen ehdotti puolen kesää aina ruokakaupassa lonkeron ostamista. Mökkikaupassa kun vielä kivasti mehut ja lonkerot löytyivät viereisistä hyllyistä.

Eli ehkä viestini tässä on nyt se, että järkeä saisi käyttää. Ei ole mitään järkeä ampua kärpäsiä singolla ja pitää myös oppia käyttämään harkintaa siitä mikä on mainostamista ja mikä on vain kuluttajalle tai muuten vain asiaan perehtymishaluiselle tarpeellista tietoa.