Paikan päällä mieskin joutui myöntämään, että kannatti lähteä. Se oli ilmeisesti nähnyt sielunsa silmin, jonkun jumppasalin, jossa oli muutama yksinäinen Legotönö pystyssä, mutta totuus oli jotain aivan muuta. Poika oli myyty heti kun pääsi kohtaamaan suurimman sankarinsa tällä hetkellä eli Ninjagon Kain. Uskomattomalla pikkutarkkuudella rakennetut miljöötkin vangitsivat tyypin heti tutustumaan yksityiskohtiin ja osallistujien rakentaman Legokaupungin kohdalla tuli jo pyyntö, että voitaisiinko ensi vuonna mekin tulla rakentamaan talo.
Onneksi paikan päälläkin oli mahdollisuus osallistua rakentamiseen. Kokonaan valkoisista palikoista kasvava torni, jota valaistiin värivaloin oli jo nyt vaikuttavan näköinen.
Kokonaan yksivärisessä rakentelussa oli jotain muutenkin koukuttavaa. Muoto tuli selkeämmin esiin kuin pelatessa väriloistolla. Silti parhaiten näyttelystä jäi mieleen suunnilleen olohuoneemme kokoinen satumaailma.
Aivan uskomattomalla tarkkuudella tuo oli rakennettu ja harmitti, ettei mukaan ollut tullut järkkäriä, jolla olisi saanut aivan toisen tarkkuusluokan kuvia.
Jotenkin vasta tuolla lapselle kunnolla tuntui aukeavan, että mihin kaikkeen Legoista onkaan. Iltapäivä menikin sitten iloisesti rakennellessa ja veikkaan, että rakentelu nousee taas ihan eri tavalla pinnalle kun lapsi myös huomaa, että rakentelu on kerrankin asia, johon muuten vähän leikkimään laiskan vanhemmatkin innostuvat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!