Joulupuu

Lähdemme aina, tai ainakin olemme tähän asti lähteneet ja tänäkin vuonna lähdemme, joulunpyhiksi Turkuun. Koska pyhät ollaan reissussa olemme tähän asti viettäneet kuisettoman joulun. Lapsi kuitenkin kovasti kuusta toivoi ja syksyisellä Ikeareissulla hellyimme miehen kanssa ostamaan pienen tekokuusen. Allergia- ja tilayställinen ratkaisu. Tänään aamulla kuusi sitten nostettiin pystyyn. Tehdään tästä nyt sitten vaikka tästä jatkossa meidän oma itsenäisyyspäivän traditio.

Kuusi koristeineen ostetiin Ikeasta, tähtivalot eilen Prismassa ja ruma jalka kätkettiin Michael Korsin käsiveskan suojapussiin, joka oli äkkiseltään ainoa riittävän suuri pussukka. Mies myös muisteli, että meiltä olisi voinut löytyä joku juuttisäkki tai kuuttisäkki kuten mies sitä ensin kutsui.

Kuusesta puhuttaessa ehdin jo innostua ajatuksesta lippunauhasta, neulotuista ja itseaskarreluista koristeista ja muusta maanläheisestä. No pojalla oli vähän toinen visio. Se on selvästi perinyt mummiltaan paitsi innostuksen hautojen hoitoon myös perinteisiin ja ehdottoman harmonisiin kuusiin. Kuulemma kultaa ja punaista olla pitää. Ensi vuonna se varmaan haluaa mumminsa tavoin enkeleitäkin. Ainoa missä veto-oikeutta käytin oli tähden valinta. Lapsi himoitsema punatähti oli vähän ehkä turhan neuvostohenkinen. Tosin mistä sitä tietää vaikka se lapsen poliittiseen värimaailmaan istuisi tulevaisuudessa, mutta siihen asti pidetään kuusi poliittisesti vapaana vyöhykkeenä.