Mau ja Väy

Lasten kirjoja lukiessa oppii arvostamaan kaunista suomenkieltä. Osa, varsinkin kuvakirjoista, on kirjoitettu tai käännetty suorastaan luokattoman huonolla kielellä. Tekstistä puuttuu kaikki kielikuvat, sanasto on köyhää ja tekstistä uupuu kaikki huumori. Onneksi on kuitenkin kirjailijoita joiden lukemisesta nauttii ääneenlukija yhtä paljon mitä kuulijakin ja yksi tällainen kirjailija on Timo Parvela, jonka teoksista meillä on aktiivisimmin tutustuttu Maukasta ja Väykästä kertoviin tarinoihin.

Hynttyyt yhteen lyöneet kissa ja koira tulivat alunperin tutuksi Pikku Kakkosen sarjasta ja kesällä lainasimme ensin kirjastosta yhden kirjan ja loppukesästä löysin alennuksesta omaksi toisen kirjan.

Syksyllä bongasin tiedon, että Maukka ja Väykkä kiipeävät joulun alla musiikkiteatteri Kapsäkin lavalle tarinakonsertin merkeissä ja pari viikkoa sitten ostin liputkin valmiiksi. Tänään oltiin hyvissä ajoin liiskaamassa neniä teatterin oveen ja pääsimme nappaamaan hyvät paikat eturivistä. Lavalle kiipesi Maukan ja Väykän lisäksi myös kirjailija Parvela, joka toimi lukijana ja näytöstä säestettiin haitarilla. Simppeli kuvio kuitenkin toimi ja olimme miehen kanssa lähinnä huuli pyöreänä kun katsoimme tikahttumispisteessä käkättävää jälkeläistämme. Osa hepulista selittyi ehkä sillä, että lapsi varmaankin pelkäsi nukahtavansa jos olisi istunut hiljaa paikallaan, mutta kyllä lapsi tarinasta nautti. Maaliskuussa olisi seuraavan kerran parivaljakko teatterinlavalla ja sitä odotellessa lapsi kaivoi jo hyllystä esiin kirjan. Tosin taidamme myös hakea kirjastosta päivitystä kun alan pian osata ulkoa kirjan avaavan Polkupyörällä kuuhun -tarinan.