En varsinaisesti ole mikään lastenjuhlissa kyynelehtijä, mutta olihan se pakko myöntää että nuo pienet olivat ihan mahdottoman liikuttavia soittimineen ja lauluineen. Oma jälkeläinen pääsi toiveen mukaisesti kitaraan kiinni.
Meno oli sen verran tiukkaa ettei kamerakaan pysynyt perässä. Tosin eipä sillä, että tarkaa kuvaa lapsen naamasta tänne blogiin ihan äkkiä suostuisin laittamaan.
Rokkimuskari on ollut koko perheestä mukava harrastus ja toiveissa olisi että harrastus jatkuisi nyös ensi vuoden puolella. Toivottavasti ryhmät saadaan kasaan ja taas voin suositella lämpimästi, että kannattaa käydä tutustumassa muskarin toimintaan jos etsii vähän menevämpää muskariharrastusta lapselle. Oman jälkeläisen todistuksen mukaan hauskinta muskarissa on soittaminen ja käytännössä soittaa saa. Tutuksi on tullut rummut, kitara, basso, koskettimet sekä pienemmät rytmisoittimet ja tunneilla ei ole koskaan tylsää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!