keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Lisää turvavaatteita

Eilisen lennokkaan pyllähdykseni jäljiltä työmatkalle tuli lähdettyä aika vauhdikkaasti enkä oikein keskittynyt mitä kaikkea matkalaukkuun olin pakannutkaan. Eilen hotellilla sitten heräsin tajuamaan, että tässä nyt on yksi hienoinen ongelma. Poislukien ne vaatteet joissa reissasin en saanut mitään muuta vaatetta päälle kovinkaan helposti. Olin pakannut tiukkoja hihansuita ja mekkoja joiden päälle keplottelu vaatisi ranteen taivuttelua joka ei nyt sitten onnistunutkaan.

Eipä siinä sitten muu auttanut kuin kiskoa takki niskaan ja kipaista kaupoille. En ole aikoihin ostanut H&M:ltä mitään, mutta viime viikolla löysin työkaverin seurana ollessani sieltä kivan trikoisen hameen ja sen myötä löysin tieni taaskin H&M:n Basic-osastolle. Musta trikoohame, löysä viskoosineule ja alustoppi valkoisena, koska kipupäissäni olin eilen kiskonut valkoiset rintaliivit päälle.


Ehtaa turvavaatevalikoimaa jälleen kerran. Vakiovaatteisiini on useamman vuoden ajan kuulunut mekkojen ja neuletakkien ohella myös kapealinjainen hame ja mukava neule. Kotona odottaa pellavaneuleita, jotka ovat mukavia päällä, mutta onneksi muuntokuituinen viskoosikin on kiva päällä. Tai tämähän on viskoosisekoitetta eli mukana on myös akryyliä, mutta suhdeluku on siedettävä, koska kokemus on opettanut, että jos akryyliä on yli puolet ei vaate kyllä mitenkään ole mukava päällä.

Aamupalalle jalkaan sujahti vielä lenkkarit, mutta kunhan tästä hotellilta jatkan eteenpäin taidan pistää jalkaan vähän siistimmät kengät ja kaulaan tulee vielä huivi. Kiusaus käyttää noita lenkkareita olisi kuitenkin suuri, koska pyllätäessäni myös onnistuin potkaisemaan oikean jalkani suoraan eteisen kaappiin ja epäilen, että saatan vielä joutua luopumaan varpaankynsistäni. Muutenkin tähän aamuun herätessäni huomasin kyllä, että eilinen tälli oli voimakas. Tuntuu kuin joku olisi piessyt minua säkillisellä appelsiineja ja vasen pakara ei oikein siedä istumista. Ja veikkaan, että kun vielä roudaan tuota maallista omaisuutta perässäni niin rannekin muistuttelee itsestään tuesta huolimatta.

Nuo Karhut ovat kyllä maailman mukavimmat tossut. Pitäisi varmaan ostaa jotkut vähän hillitymmän väriset tossut niin ne olisivat enemmän työkelpoisetkin. Tai siis normaaleina toimistopäivinähän minä kyllä sujuvasti hiihdän lenkkareissani toimistolla. Meillä onneksi kun on aika vapaa pukukoodi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä ihmeessä viestiä!