Tähän päästäkseni heräsin kuudelta työkaverillta tulleeseen tekstariin. Vatsatauti oli iskenyt ja ei toivettakaan päästä tänään liikkeelle. Vieterieläimen lailla sinkosin itseni liikkeelle, jotta saadaan vaihtoehto B toimintaan. Kiireessä en malttanut kuivata suihkusta tullessani jalapohjiani kunnolla ja lopputuloksena köysin itseni eteisen lattialta itkemässä. Käteen nimittäin sattuu kun se jää alimmaiseksi. Röntgen paljasti luiden olevan ehjät, mutta ei se kipua poista. Tuki sentään auttaa vähän.
Toimistolla odotti suruviesti. Yksi meistä väsyi pitkään sairauteensa. Uutinen ei ollut yllätys, mutta emme odottaneet siitä vielä. Tai emme ainakaan halunneet uskoa siihen että uutinen tulisi näin äkkiä.
Harvoin on näin halju olo ollut työmatkalle lähdettäessä. Varmaankin tässä on nyt jotain shokkia. Haluaisi vain hautua nukkumaan ja toivoa että huominen valkenisi parempana päivänä. Mutta koska tuo ei nyt ole mahdollista niin toivotaan nyt sentään että junamatkaan ei tule mutkia matkaan ja että iltakin menee ilman ongelmia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!