torstai 4. kesäkuuta 2015

Terveisiä kirjastosta

Olen kuullut, että tällä hetkellä kannatusmittauksissa toisena komeilevan puolueen eräs kunnallispoliitikko linjasi, että kirjasto on keski-ikäisille romantiikkakirjoja lukiville jaisille tarkoitettu laitos. Varmasti heitäkin asiakaskuntaan kuuluu, mutta itse en törmännyt tänään yhteenkään sellaiseen istuessani Tapiolan kirjaston E-ompelupajassa.

E-ompelussa yhdistetään toisiinsa erilaisia komponentteja johtavalla langalla ja koko komeuteen voi vielä koodata oman ohjelman. Itse tein valmiin mallin, johon koodin sai helpolla, mutta viereissä pöydässä tehtiin omia ompeluksia ja koodiviritelmiä rohkeasti kokeilemalla. Tähän ompelukerhoon mahtui sekä naisia että miehiä ja illan lopuksi sain kannasni pöydän jakaneelta mieheltä vielä mainoita diy-videoblogivinkkejä, joissa e-ompelua hyödynnetään muutenkin.

Työpaja oli tosiaan ilmainen ja illan aikana käytössä olevat materiaalit tarjosi kirjasto. Materiaalit olisi saanut lunastaa itsellekin, mutta en vielä kokenut mielekkääksi ostoksille ryhtymistä. Valmiista lopputuloksesta voi videon käydä katsomassa Instagramin puolelta.

Tämä on oiva esimerkki siitä miten pitkälle kirjasto on edennyt siitä kun 30 vuotta sitten Turussa Kärsämäen sivukirjastossa kirjastonhoitaja Mikko minulle vaaleanvihreän pahvikortin teki. Muistan edelleen kirjastonumeroni vaikka kortit muuttuivat luettaviksi jo yli 20 vuotta sitten. Vajaassa kymmenessä vuodessa ehdin kuitenkin kantaa kotiin lukuisia määriä Neiti Etsiviä, Viisikoita, Seikkailu-sarjan kirjoja ja jos vaikka mitä muuta. Ehdin Kärsämäen kirjastossa siirtyä nuorten puolelle ja löytää fantasiahyllyn ennen kuin lama sulki lähikirjaston. Kirjojen perässä tuli kuitenkin kuljettua pidempiäkin matkoja ja kirjastokortti Turun kirjaston lisäksi löytyi jo lapsenakin mökkipaikkakunnalle.

Kirjasto on sekä minulle että miehelle luonteva paikka asioida, joten oli itsestään selvää, että lapsenkin kanssa kirjastossa käydään ja yksi mukavimpia perinteitä minusta on talvisin harrastamamme joka maanantainen kirjastoreissu. Ilmeisesti lapsi on ollut otollista maaperää kirjoille, koska kaksivuotiaana potkupyörällä seikkailemaan lähtenyt lapsi suunnisti omatoimisesti, mutta määrätietoisesti kirjastoon kun annoimme pojan tehdä reittivalinnan ilman vanhempien vaikutusta. Olen myös iloinen, että lapsen päiväkodille kirjasto on läheinen yhteistyökumppani ja lapset käyvät säännöllisesti myös päiväkodissa kirjastossa.

Parhaimmillaan kirjasto on eri-ikäisten kohtaamispaikka ja nytkin samalla kun me ompelimme oli viereisellä pöydällä esiteinipoikia tietokoneella ja parven säkkituoleilla liuta teinejä lukemassa sarjakuvia. Espoon kirjastot ovat onnistuneet ihanasti tekemään tiloistaan kutsuvia ja tuntuu että siellä viihdytään. Meidän suosikkimme on Sellon kirjaston lasten maailma, jossa vieraillaan säännöllisesti. Pasilan ja Kallion lastenosastoissa on ihan kivaa yritystä ja lähikirjastommekin on ihan kivasti varusteltu, muttei kuitenkaan edellämainittujen veroinen.

Toivon että kirjastotoiminta säilyisi Suomessa vähintään nykyisellä tasolla. Kirjastot tekevät äärettömän tärkeää työtä yhdenvertaisuuden edessä. Kirjastot ovat myös kasvaneet ajassa ja ottaneet roolia asuinalueiden toiminnan keskuksina. Tämän päivän Suomessa tuollaisia sulatusuuneja tarvitaan. Siellä vieras muuttuu tutuksi paitsi kirjojen tarinoiden niin myös aitojen kohtaamisten kautta.

 

2 kommenttia:

  1. Olemme tainneet lainata samoja kirjoja Kärsämäen kirjastosta. Mikolta, vaaleanvihreällä kortilla. RIP, Mikko-täti.

    VastaaPoista

Jätä ihmeessä viestiä!