Lapsen lomaillessa miehen kanssa päätimmi vihdoin luopua toivosta, että listakeiju tulisi laittamaan viisi vuotta sitten asentamatta jääneet listat. Tartuimme tuumasta toineen lapsen huoneen kohdalla ja kaksi iltaa myöhemmin listat oli paikallaan. Samalla energialla aloimme koota lapsen uutta sänkyä. Saimme rungon kasaan ja huomasimme, että eihän se kaksimetrinen runko mahdukaan sille tarkoitettuun koloon, koska lattialistat kavensivat koloa juuri sopivasti parilla sentillä. Että parempi ilmeisesti olisi ollut jättää listat vaan jatkossakin sohvan alle pinoon.
Pikku hiljaa kuitenkin julkisivuremontti alkaa valmistua ja asunnossa huonekalut ja tavarat löytää takaisin paikoilleen. Ehkä jopa parin päivän päästä meillä on taas ruokapöytä jonka ääressä syödä. Tai no on meillä niitä nytkin. Itseasiassa kolme kappaletta asunnossa yhteensä. Kaksi niistä vain pitäisi purkaa jotta yksi saadaan paikoilleen, mutta sitä ennen pitää vielä aika monelle asialle löytää loppusijoituspaikka täällä asunnossa. Ja rohkeasti kokeilla listojen kiinnittämistä myös vaikka keittiössä ja makuuhuoneessa.
Paluu arkeen on nyt kuitenkin edessä. Huomenna kiirehditään taas kasiksi päiväkodin aamupuuropäivään ja nyt pitäisi jostain löytää taas energiaa siihen, että miettisi ruokalistat valmiiksi. Kun muuten me ajaudutaan siihen, että syödään joka toinen viikko papumakaronilaatikkoa ja joka toinen viikkoa sosekeittoa. Jotenkin pää kuitenkin lyö tyhjää arkisten ruokien kanssa ja kroppa tuntuu huutavan lähinnä thaimaalaisten riisipaperikääröjen perään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!