Jokaisen oma katsomus

Olen elämässäni allekirjoittanut kaksi kansalaisaloitetta. Ensimmäinen oli tasa-arvoisen avioliittolainpuolesta ja toinen tänään avattu aloite katsomusaineen puolesta.

Oppilaita erotteleva ja erilaisia katsomuksia eri tavalla arvottava nykyinen uskonnon opetus on jäänne menneestä maailmasta ja nyt on aika uudistaa opetusta. Yhteinen katsomusaine antaa lapsille ja nuorille eväät paitsi oman katsomuksensa käsittelyyn niin myös ymmärrykseen siihen, että toisilla ihmisillä se vakaumus voi olla jotain aivan muuta.

Erityisen tärkeäksi oppiaineen minulle tekisi se, että uskonnottomana perheenä pidän tärkeänä, että vihdoin saataisiin selväksi se, ettei moraali ja eettisyys tule uskonnoista vaan ihmisyydestä. Lapselle myös toiseuden tunne syntyy herkästi. Viime jouluna lapsi jäi ainoana lapsena ryhmästään pois joulukirkosta ja vietiin hoitoon päiväkodin toiseen yksikköön ilman ettei paikalla ollut lapselle yhtään tuttua lasta tai aikuista. Meille vanhemmille ei oltu korvaavasta toiminnasta tiedotettu etukäteen joten emme osanneet yhtään valmistella lasta siihen, että hän on ainoa joka päiväkotiin jätetään. Tuohon tosin saattaa vaikuttaa myös se, että meidän kuplassamme se, että lapsi kastetaan alkaa olla jo poikkeus. Tosin tiedän myös, että monelle vanhemmalle on helpompi antaa lapselle lupa osallistua uskonnolliseen toimintaan kuin asettaa lapsi silmätikun rooliin. Meidän perheessä kuitenkin on tiukka linja siitä, että lapsi osallistuu uskonnollisiin tilaisuuksiin vain meidän vanhempien seurassa. Ihan vain siitä syystä, että edelleen ennemmin itse vastaamme lapsen kysymyksiin siitä, kuka on katossa roikkuva nakupelle tai että miksi mummi juo verta.

Oman lapsen koulunaloitukseen tämä aloite ei ehdi, mutta jos nyt edes päästäisiin jossain vaiheessa vaihtamaan yhteen aineeseen. Se olisi hienoa jos jotain.

Kuva: Katsomusaloite.fi