tiistai 4. elokuuta 2015

Puuhabussin kyydissä

Yleisradion lapsille tuottama sisältö on yksi syy miksi mielelläni maksan yleveroa. 12 kertaa viikossa televisiosta tuleva Pikku Kakkonen ja Areena ovat pelastaneet monia hetkiä ja aamuisinkaan ei tarvitse käydä keskusteluja kellon kulkemisesta kun lapsi tietää, että muovailuvahapojan tultua on aika lähteä päiväkotiin.

Pikku Kakkosen nimissä on myös tehty ihan mainiota materiaalia älylaitteille ja tänään Facebookista silmään osuneen mainoksen pohjalta päädyimme pojan kanssa pelaamaan Puuhabussia.

Eskari-ikäiselle suunnattu aineisto vaati vanhemman apua osassa osioissa, mutta pojan suosikiksi muodostui kuvakaappauksessakin näkyvä osio jossa piti jäljitellä ohjelman avaruuteen piirtämää reittiä. Kahdessa muussa osiossa laskettiin laskuja luvuilla 1-9 sekä kirjoitettiin sanoja. Noiden osioiden tyyli oli vähän samanhenkistä mitä Lola Pandassa, tosin vaativampaa siinä mielessä, että sanoista ei esim. kirjaimia oltu valittu etukäteen.

Vaikka peli vaatii kohta viisivuotiaan kohdalla (tai ainakin tämän meidän yksilön kanssa) aikuisen apua on se oikeastaan aika kiva juttu. En pidä pelaamista mitenkään pahana, itseasiassa päinvastoin, mutta pidän erittäin huolestuttavana sitä että lapset usein päätyvät pelaamaan ilman ettei vanhemmilla ole mitään käryä mitä kosketusnäytön takana tapahtuu. Lapsen käyttäessä mediaa vastuu on vanhemmalla, oli kyseessö sitten Ylen lapsille tuottamaa sisältöä tai vaikkapa Angry Birds 2, joka sekin pääsi meillä kokeiluun.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä ihmeessä viestiä!