Tiedättekö mikä on viisaan ihmisen merkki? Se, että tietää koska on aika luovuttaa ja nyt taisteltuani vuodesta 2012 lähtien kuorihousuja inhoavaa lastani vastaan totesin, että nyt poistetaan yksi jatkuva riidan aihe meidän taloudesta.
Toki joku voi olla myös sitä mieltä, että viisas ihminen ei anna viisivuotiaan sanella mitä se päälleen pukee, mutta jos lapsi on kolme vuotta selittänyt niin monisanaisesti, kuin vain on kussakin ikävaiheessa osannut, inhoaan housujaan kohtaan niin nyt kokeillaan jotain muuta. Miksi sitten kuorihousut eivät kelpaa. No siitä syystä, että kuulemma ne on pellehousut. Ne on rumin vaate minkä lapsi tietää, paitsi jos ne ovat vyötärömittaiset niin ne ovat toiseksi rumimmat. Henksellilliset kun ovat yhtä aikaa sekä pellejen että vauvojen housut. Niin, että tervetuloa vain meille käymään keskusteluja vaatteista, jos olette sitä mieltä että pojat ovat siitä helppoja ettei niitä kiinnosta vaatteet.
Tuossa eräänä iltana kun aamulla taas olimme käyneet perinteisen pukeutumistaiston istuin minä töissä iltani iloksi valiokunnan sihteerinä (järjestötyön iloja) ja tauolla huomasin sähköpostiin tulleen Reiman verkkokauppatarjouksen. Klikkasin kaupan auki ja sieltä se kultamunia muniva hanhi löytyi. Lapseni sanoin maailman parhaat, laihat ulkohousut, jotka eivät edes kahise.
Itseasiassa meillä nuo samaiset soft shell -housut on ollut aikaisemminkin jossain pienemmässä koossa, mutta silloin ne olivat lapsella keskustareissujen ja kaupunkilomien keikistelyhousuina. Ne kun näyttää fiksuilta, mutta kestävät sen, että lapsi laskee märästä liukumäestä. Jotenkin en vain ollut tajunnut että nyt isommalla lapsellahan nuo käyvät tosi kivasti myös ulkohousuista ja kuukauden käytön jälkeen tyyppi on onnesta soikeana. Ja onhan tuo soft shell vielä tosi kiva materiaalikin kun housuissa on lämmin ja pehmeä sisäpinta. Karheiden saumojen kohdalla kun meillä myös tehdään täysi stoppi.
Takkikin on muuten Reimalta ja ollut käytössä jo 1,5 vuotta ja näyttäisi menevän varmaan vielä ensi keväänkin jos ihmeitä ei lapsen pituuskasvussa tapahdu. Keltainen väri on ollut ihana, mutta se on kyllä ihan tolkuttoman arka ja kangas vetää likaa magneetin lailla puoleensa. Nyt tosin viime viikolla anopin apuna puunkannossa ollut poika sai takkinsa niin likaiseksi että anoppi takin pesi ja pitää varmaan kysyä millä myrkyillä takki puhtaaksi räjäytettiin, koska nyt se taas ainakin tovin on kauniin keltainen. Takkiin saa vielä laitettua sisälle tikkiliivin, joten se menee pitkään syksyllä ja toimii varhain keväällä yhdistettynä toppahousuihin.
Niin ja linkkiä uskaltaa vapaasti klikata. Minä en saa tästä mitään rahallista korvausta, kunhan vain innoissani kerron kaikille, että maailmassa on sellainenkin ihme kuin laihat ulkohousut. Onneksi lapsen pellehousufobia ei ole vielä ulottunut toppavaatteiden puolelle ja ainakin jos linja tällaisena jatkuu voidaan olla kohtalaisen varmoja, ettei tuosta tyypistä nyt ainakaan hopparia tule.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!