maanantai 30. marraskuuta 2015

Kun lapsi on poissa

Meille tarjoutui poikkeuksellinen mahdollisuus lapsettomaan aikaan. Lapsi lähti pariksi yöksi mummilaan viettämään laatuaikaa mummin kanssa koska mies saa näppärästi työreissulla haettua lapsen myöhemmin kotiin. Olimme suunnitelleet hienoja suunnitelmia kahdenkeskeiselle ajalle. Tai no hienoja ja hienoa. Leffaan ja syömään. Joka tosin miehen työaikataulujen vuoksi kilpistyi leffaksi ja minun flunssani sai lopulta perukaan varatut liput ja vaihtamaan leffateatterin villasukkiin sekä Netflixmaratoniin Jessica Jonesista.

Siinä sivussa olemme myös askarrelleet dinosaurusten kanssa ja nyt meillä on 24 enemmän tai vähemmän käyttövalmista ideaa dinojoulukalenteria varten valmiina.

Lapselle miniloma päiväkotiarjesta taitaa tehdä hyvää. Tämän jälkeen vuoden loput 13 hoitopäivää menevät toivottavasti vauhdilla. Itse en kyllä tiedä miten on vuoden viimeisten 14 työpäivän kanssa. Syysflunssa, koka ei missään vaiheessa kunnolla tullut päälle vaikka syyskuusta asti antoi sitä odottaa, näyttäisi iskeneen kunnolla kimppuun. Tai niin voisi kuvitella päätellen kurkkuun pesiytyneestä kaktuksesta sekä käytetyistä nenäliinoista. Luonnollisesti se tauti osasi valita sen viikon kun olisi työpaikan pikkujoulutkin tiedossa.

Flunssasta ja mönkään menneistä suunnitelmista huolimatta tämä on kuitenkin ollut meille vanhemmillekin tervetullut breikki kurahousuarkeen. Tämä toimi vallan mainiona muistutuksena siitä, että aina ei tarvitse mennä ja tehdä. Tai jos päätyy tekemäänkin niin se Netflix-maraton voi olla toisinaan ihan riittävästi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä ihmeessä viestiä!