Tänään oli lapsella suuri päivä. Ensin käytiin arkkitehtikoulun pikkujouluissa ja sitten ajettiin Espooseen Hevisauruksen keikalle. Tämä oli nyt kolmas vuosi putkeen kun olimme Hevisauruksen joulunaluskeikalle ja lapseen nuo jurahevin sankarit uppoavat kuin kuuma veitsi voihin. Eilen ensi-iltaan tullutta Hevisaurus-elokuvaa on myös odotettu kuin kuuta nousevaa, varsinkin kun yksi päikkykaveriesta kävi leffan katsomassa jo ennakkonäytöksessä.
Eikä poika taida olla yksin fanituksensa kanssa, koska tänään Sellosalissa riitti väkeä kahteen keikkaan. Itse olimme ensimmäisellä keikalla
Hevisauruksen konsepti on mainio ja se on lastenmusiikkia, joka ei aiheuta päänsärkyä vanhemmillakaan. Valitettavasti kolmessa vuodessa (ja aika monta keikkaa ja yhtä musikaalia myöhemmin) oma kriittisyyteni bändiä kohtaan on kasvanut. Tai no se musiikillinen anti toimii keikasta toiseen ja parhaita keikkoja melkein on ollut erilaiset ilmaiskeikat, joissa bändi vetää hittibiisit kolmeen varttiin. Näissä maksullisilla keikoilla sitä sitten odottaisi saavan vähän enemmän vastinetta rahalle. Kun ne liputkaan eivät ihan ilmaisia ole. Se lisäarvo on kuitenkin aika pientä ja omaan makuuni vähän turhan kotikutoista ja laadutonta. Tänäänkin lavalla nähtiin humanoidia, lehmää, liskoja, hiiriä ja noita sekä klassikko gorilla.
Lapsen palautteen perusteella bändi saisi keskittyä soittamaan (reipas rockpoliisihan kielsi ekalla keikalla myös meitä vanhempia taputtamasta) ja pitää välispiikit minimissä. Ja oikeastaan itse olen aivan samaa mieltä. Noista välipätkistä jää lähinnä kiusaantunut fiilis ja rehellisesti sanottuna myös esityksessä on aika paljon sellaisia elementtejä, jotka eivät minusta kuuluisi siihen naiskuvaan jota näille paatintapeille esitellään. Utareita sheikkaava lehmä, jonka näyttelijän ilmeet ovat karanneet amatööripornoleffasta ei nyt vaan iske millään mittarilla mitattuna. Eikä yksipuolisesti rakkaudesta riutuva stalkkerikana, joka haluaisi väkisin pussailla Komppi-Mompin kanssa oikein istu yhteiskunnalliseen keskusteluun, jossa yritetään saada jengi tajuamaan ettei ole ok koskea väkisin. Varsinkin kun tuo myös kuitataan huulella, että naiset ovat romanttisia (koska hei eihän miestä nyt voi ahdistella, kun ne kaikki tykkäävät jos nainen osoittaa huomiota).
Eli vaikka musiikki toimi tälläkin kertaa hyvin niin vähän keikasta kuitenkin jäi tympeä maku suuhun. Sali oli kuitenkin täynnä pieniä ihmisiä joiden maailmaan tuo sukupuolistereotypioilla ja seksismillä mässäilyn ei olisi pitänyt kuulua. Tosin keikan lopussa kyllä sääliksi kävi myös noita pornoilmeitä naamalleen väänteleviä tanssityttöjäkin. Toinen kun joutui niistä keikan lopussa pukeutumaan liskoksi ja sen asu oli tehty puhallettavasti liskouimapatjasta. Että jatkossa jos omat työt pistävät vituttelemaan niin muistelen uimapatjaan pukeutunutta nuorta naista. Ne omat murheet taitavat siinä kohtaa useimmiten tuntua pieneltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!