keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Lapsen kupla

Kaipa meillä kaikilla on ne omat kuuluisat kuplansa. Tänään noudin päiväkodista yhden kung fu -pokemonin (miten niitä ei minusta ole olemassa, mutta ei nyt puututa liikaa kaanoniin) joka tyytyväisenä kertoi syöneensä päiväkodin joululounaalla kinkkua. Kinkku oli kuulemma ollut hyvää, mutta hän oli ensin luullut, että se on jättiläiskalmarin lonkero.

Tajusin lapseni elävän todellisuudessa, jossa possunpersuksen asemasta todennäköisempää olisi, että pöytään kannettaankin mustekalan lonkero. Aika kauas on tultu äitinsä jouluista, jolloin en joulupöydässä suostunut syömään kuin keitettyjä perunoita ja kinkkua ruskealla kastikkeella. Niin ja isoäitini tekemää kotijuustoa.

Lapsen kuplassa populaarikulttuuri tulee Japanista. Siinä missä kuukausi sitten piirrettiin kurpitsoja nyt piirretään kissabusseja.

Kohta viisi ja puolivuotiaan elämässä on myös erilaisia vaiheita ja niistä ehkä mahtavin (ne vähemmän mahtavat liittyvät infernaaliseen uhmaan) on meille muuttanut hullut tiedemies. Hullu tiedemies on viimeiset kolme varttia rakentanut olohuoneen lattialle laboratoriota leikkikeittön tykötarpeista. Mikroaaltouuni on muodonmuuttaja ja kassakoneella kuivatetaan nesteeksi muutetu myrkkyterät kuiviksi kiekoiksi. Hullu tiedemies haluaisi myös joululahjaksi jonkun paukut ja pommit -labrasetin, mutta taidetaan vain päätyä kaivamaan netin uumenista kotilabrakokeita tehtäväksi. Kun veikkaan ettei meitä vanhempia juuri tarvitse houkutella kotikemistejä leikkimään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä ihmeessä viestiä!