Niin rumaa, ettei sanotuksi saa

Kävin tänään kälyn ja kummityön kanssa kirppiskierroksella. Saalis jäi muuten kovin laihaksi, mutta minä löysin kengät. Ne kengät ovat niin rumat että melkein itkettää, mutta sekös niistä vasta hienot tekeekin.

Ostin sitten itselleni moon bootsit. Kengät joita halveksuen pilkkasin jo lapsuudessa kun ne tulivat ensimmäisen kerran minun aikanani muotiin. Mutta hei, nää on sentään Marimekon ja mulla on samasta kuosista myös mekko. Nämä jalassa olen taatusti läntisen Helsingin stylein äiti-ihminen. Tosin lupasin jo miehelle että lompsin nuo jalassa korkeintaan jumppaan tai pulkkamäkeen jälkeläisen kanssa.

Mutta jee toppasaappaat. Nehän oli ihan ykköset silloin kahdeksankymmentäluvullakin. Seuraavaksi hommaan sitten toppahaalarin ja isotupsuisen piponkin. Valitettavasti saappaat tosin matkasivat vielä mökille perheen miesten matkassa, joten en voi tässä sohvalla maata nuo ihanuudet jalkojani hiostamassa. Itsehän hyvänä puolisona annoin miehelleni parhaan mahdollisen äitienpäivälahjan ja passitin sen kahdeksi vuorokaudeksi mökkeilemään anoppinsa seurassa. Tai no mies pääsee päiviksi töihin ja pienempi mies saa hengata mumminsa kanssa kahdestaan.