Tonttufiilis

Turun linnassa oli tänään tonttukierros ja lapsen isoisä antoi itselleen ennakko isänpäivälahjaksi tonttufiilistä ja lähdettiin kolmen sukupolven miehet sekä minä ihmettelemään miltäs linnassa tontut näyttävät.

Kierroksen alkua hieman häiritsi paikalle ilmestynyt savolainen supersankari, Vituiks män, joka oli ottanut poikamme vartalon haltuunsa. Linna oli pelottava ja se tonttu vasta pelottava olikin. Niin ja sitten kun opas kertoi että tontun kissa Mörri olikin alun perin nainen, jonka tonttu muutti kissaksi oli poika vakuuttunut, että hän ei halua eläessään olla tekemisissä yhdenkään harmaapartaisen hiippapään kanssa.

Onneksi laulu- ja tanssipisteet helpottivat lapsen epäluuloisuutta ja viimeistään lasten linnan ritarilelut saivat tyypin unohtamaan koko epäilyytävän tontun. Itseasiassa jopa niin hyvin, että sen jälkeen kelpasi jopa askarrella pajalla omaa tonttua.

Kepistä, kahdesta hupapalasesta ja pätkästä lankaa tuli oikein mainio tonttu. Jotain tuollaisia voisi askarrella kotonakin.

Tonttukierros oli siis noin tunnin kestävä opastettu kierros linnan saleissa ja kierroksen aikana kuultiin sekä linnan historiasta, suomalaisesta tonttuperinteestä sekä saatiin myös laulaa ja tanssia tonttumaisissa fiiliksissä. Alle nelivuotiaalle kierros oli ilmainen ja aikuiselta maksoi kympin. Tarjolla on myös perhelippu, joka tekee osallistumisesta edullisempaa jos paikalle kahden aikuisen kanssa tulee useampi yli nelivuotias lapsi. Kierros, kuten linna kokonaisuudessaan, ei ole esteetön ja suosittelen, että jos useamman lapsen kanssa lähtee niin pienemmät voi olla hyvä sitoa kiinni liinaan tai kantoreppuun. Tai sitten vaan vierailla marketin koiratarvikeosastolla ja hankkia talutushihnan.