Tänään oli päivä, jota on odotettu meillä yhtä suurella hartaudella kuin joulua ja mummin luo hoitoonpääsyä. Luvassa oli Hevisauruksen keikka Sellosallissa. Tyypilliseen kolmevuotiaan tyyliin jännityksestä ylikierroksilla oleva jätkä hävitti jo sählähtessään uuden punaisen moi-kintaansa parin, mutta näemmä meillä jo aikaisemmin olleet mustat oli samaa kokoa joten liikkeelle lähdettiin eripari tumpuissa.
Muuten keikkamiehellä oli käytössä jo järjestyksessään toinen Punaisen norsun takki. Edellinen meni yksivuotissyksystä viime alkukevääseen ja elättelen toiveita, että tämänkin takin kanssa mentäisiin ainakin ensi vuosikin ja hyvällä tuurilla sitä seuraava kevätkin.
Jalassa pojalle on Reiman teknisestä kankaasta tehdyt leggarit. Nuo taisi olla tytöille suunnitellut, mutta istuvat paremmin meidän pitkäkintulle kuin ne tekniset sammarit. Housut tilattiin alkusyksystä kun tajusin, että Reiman tossujen reklamaation yhteydessä saama lisälahjakortti oli menossa umpeen ja sen myötä housuista tuli siedettävän hintaiset kokeiluun. Poikahan ihastui näihin ikihyväksi. Ne on kuulemmat kova päällä, niissä on hauskat taskut ja ne on hienon mustat. Niiden mainious tuli myös esiin kun oltiin kahvittelemassa. Syliin puristetut pillimehutkaan eivät aiheuttanut katastrofia kun kangas hylki kosteuden.
Keikkavarustukseen tärkeänä osana kuului Hevisauruskitara, joka tosin jäi keikaksi miehen kassiin. Poikaa pelotti keikalla taas Kiero-Velho ja edelleen toivoisin, että keikkajärjestäjät tajuaisivat että pilkkopimeä sali on vähän liian raju efekti isolle osaa pientä yleisöä. Muutenkin mun puolesta nuo näytellyt kohtaukset voisi heivata setistä ja sen asemasta soittaa vaikka noista vanhemmista hiteistä kokonaiset versiot. Niin joo ja Liskodisko on edelleen pohjanoteeraus, mutta toimi sentään livenä hieman paremmin. Jännityksestä huolimatta pojalle jäi hyvä fiilis keikasta ja ilta on mennytkin laulaen parhaita paloja uudestaan ja uudestaan ja vielä varmuuden vuoksi uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!