tiistai 17. joulukuuta 2013

(m)ikäraja

Tämän päivän Iltalehti uutisoi Vantaalla viikonloppuna tapahtuneesta tilanteesta, jossa Prisman henkilökunta oli kieltäytynyt myymästä K7-merkittyä elokuvaa perheelle, jossa oli nelivuotias lapsi. Omasta FB-feedistäni löytyi viralliseksi totuudeksi kanta siitä, että kaikesta ihmiset ovat iltapäivälehdille parkumassa, mutta itse sanoisin, että tässä nyt kerrankin seksivau-uutisoinnin lomassa oli onnistuttu nostamaan esiin aivan käsittämätön kaksoisstandardi.

Kauppa nimittäin toimi ohjeiden mukaisesti, samoin videovuokraamon tulisi kieltäytyä vuokraamasta videota alle neljävuotiaalle eikä myöskään kirjasto anna lainata videoita ilman ettei ikäraja ole täynnä. Kuitenkin samaan aikaan julkisessa levityksessä olevaan K7-leffaan sovelletaan vanhempien harkinnanvaraista kolmen vuoden ikärajanlaskua, jos lapsi on täysikäisen seurassa. Eli tapauksen nelivuotias olisi jo hyvin voinut nähdä leffan ensin teatterissa, mutta ei nyt saa perheineen ostaa leffaa kotiin. Niin ja kun samainen elokuva aikanaan tulee televisiosta voidaan siihenkin soveltaa samaa harkinnanvaraista ikärajan laskua. Omasta näkökulmastani säädös nykymuodossaan absurdi ja heijastaa myös monia arvoja, jotka tulevat suoraan niiltä vuosilta kun kartastoista myös löytyi Neuvostoliitto.

Vähänkään vanhemmat elokuvanystävät muistavat vielä 1987 voimaan tuleen videosensuurilain, jonka seurauksena K18-merkittyjä elokuvia ei saanut myydä eikä vuokrata. Naurettavaa kyllä niitä kyllä sai näyttää tuolloin televisiossa ilman mitään ajankohtarajoituksia. Tilanne vaikeutti tuolloin esim. pornon levittämistä, mutta samoihin hampaisiin jäi tuolloin myös sellainenkin elokuva kuin vaikkapa Terminator. Sensuurilain myötä leffoja myös leikeltiin naurettavasti jotta videojulkaisun mahdollistava ikäraja saatiin aikaiseksi. Nykyäänhän sensuurilaki on enää muisto ja nykyiset ikärajakäytäntöjä on rukattu sen jälkeen pariinkin otteeseen, jostain syystä kuitenkin videoiden suhteen järjestelmä on jäänyt kahdeksankymmentäluvulle ja nämä rajat tuntuvat siinäkin mielessä naurettavilta, että samaan aikaan aika monen pikkuihmisen paketista viikon päästä löytyy GTA V-peli, jonka ikärajamerkintä, K18, ehdottomasti kieltää kaiken jouston ikärajoista.

Toivon, ettei kukaan ajattele, että tämän kirjoituksen johdosta, että suhtaudun ikärajoihin suurpiirteisesti, koska tilanne ei suinkaan ole niin. Minua riepoo tässä se, että videoiden yksityishenkilökäyttöön suhtaudutaan käsittämättömän vanhanaikaisesti ja samaan aikaan pelien kohdalla ikärajojen noudattaminen tuntuu lähinnä pieneltä muodollisuudelta. Sekä minä että mies olemme sitä ikäpolvea, jotka lapsuudessa katsoivat videoilta vaikka mitä käsittämätöntä materiaalia ja ehkä juuri siitäkin syystä olemme nyt oman lapsen kohdalla tiukempia ja osallistuvampia mitä omat vanhempamme aikanaan. Suosittelen jokaiselle pienen lapsen kanssa mediaa käyttävän perehtyvän Opetus- ja kultuuriminiserin alaisen MEKU:n sivuilta löytyvään materiaalin ikärajoista ja merkinnöistä.

Merkintöjen lisäksi suosittelen myös jokaista kasvattajaa muistamaan, ettei televisio tai pelikonsoli ole lapsenvahti, vaan vanhemman tulee aktiivisesti seurata lastensa median kuluttamista. Pelaaminen tai elokuvat eivät ole pahasta, jos materiaali on lapsen ikätasolle sopivaa ja lasta ei jätetä yksin mediaa käyttämään. Itseasiassa olen yllättynyt miten vähän vanhemmat tuntuvat seuraavan lastensa median kuluttamista. Omassa perheessämme olemme tehneet ratkaisun niin, että lapsi saa pelata vain pelejä joissa on K3-merkintä ja televisiosta luotetaan Ylen tarjontaan eli Pikku Kakkoseen. Elokuvien kohdalla olemme tietoisesti tietyissä tapauksissa luottaneet ikärajojen lisäksi omaan harkintaamme eli poika saa katsoa meidän vanhempien läsnäollessa K7-merkattuja elokuvia, jotka me vanhemmat olemme ennakkokatsoneet. Elokuvateattereiden osalta kuitenkin odotamme ensi syksyyn, koska toisin kuin ilmeisesti asioista säädöksiä tehneet ihmiset, meistä kotisohvalta katsottuna elokuva on huomattavasti vähemmän intensiivinen kokemus mitä elokuvateatterissa katsottuna.

Toivoisin, että näihinkin säädöksiin nyt saataisiin pian jotain järkeä. Tosin ongelma saattaa korjautua jo pelkästään sillä, että eiköhän viiden vuoden sisään iso osa hankitusta viihdesisällöstä muutu digitaaliseksi. Sitä odoteltaessa kannattaisi kuitenkin käyttää paukkuja mediakasvatukseen, koska sen merkitys entisestään kasvaa. Ja se kasvatus saisi vielä mielellään olla jotain muuta kuin nykyinen "jokainen pelaaja on potentiaalinen koulusurmaaja" -pelottelua.

 

5 kommenttia:

  1. Ettekö te just vasta kattonu pienen poikanne kans Monsterit- leffan joka on K-7?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsottiinhan me ja minä myös sen tuossa yllä tunnustin. Eli poika saa katsoa kotona vanhempien seurassa K7-leffoja, joiden sisällön me vanhemmat olemme ennakolta tarkastaneet. Monsterit yliopisto oli itseasiassa minusta elokuva, joka oli huomattavasti vähemmän jännittävä mitä esim. Autot 2, joka on S-merkitty ja jota emme kovin mielellään anna lapsen katsoa.

      Elokuvien osalta varsinkin ikärajat eivät aina ole mitenkään aukottomia ja siksi me käytämme kotitallenteiden suhteen omaa harkintaamme. Toki ymmärrän, että tästä tavallaan tulee sitten se ongelma. Meillä harkinta joustaa sen verran, että lapsi saa puoli vuotta nuorempana katsoa animaation ja jollain toisella se sitten tarkoittaa sitä, että kymmenvuotiaalle ostetaan GTA. Tosin väitän, että tuossa kohtaa se vanhemmat eivät yleensä tiedä mitä ovat ostamassa.

      Poista
    2. Lisäksi tuossa on aina merkittävä sävyero. Se, että vanhemmat käyttävät omaa kasvatusharkintaa ja ikärajajoustoja kotitallenteissa, joista ei kokemuksena tule läheskään yhtä uppouttava kuin elokuvateatterissa katsoessa, on järkevää. K-18 materiaalin luovuttaminen alaikäiselle on sitten taas ihan lain puitteissa kielletty. Se, että laissa on ikärajajoustoissa outo kaksoistandardi julkisen esityksen ja kotitallenteiden välillä, on ikävää ja omiaan toisaalta hämärtämään käsitystä ikärajoista pelienkin kohdalla.

      Me olemme aika tiukkoja ikärajojen suhteen. Lapsi kärttää tehokkaasti katsottavaksi esim. supersankarielokuvia, koska Marvelin sankareista kovasti on kiinnostunut ja pitää. Silti on odotettava, että joustojen puitteissa oleva ikä alkaa olla saavutettu. Puolen vuoden ylimääräinen ikäjousto kotona on kuitenkin mielestäni perusteltua, kunhan vain vanhempi tosiaan on itse käryllä siitä, mitä lapsi katsoo. Joustojen käytön kanssa elokuvateatterissa on myös mielestäni syytä olla tarkempi kuin kotitallenteen kanssa juurikin elokuvaympäristön kokonaisvaltaisen kokemuksen takia. Tässä olen siis oikeastaan hiukan päinvastaisella kannalla kuin kuvaohjelmalaki, joka, vaikka parannus entiseen onkin, on tässä kohtaa harmillisen ristiriitainen.

      Kaiken kaikkiaan oman perheeni kokemuksien perusteella vaikuttaa, että ikärajajousto on kohtuullisen onnistunut ja auttaa vanhempia miettimään, onko elokuva sopiva omille lapsille jo nyt vaiko vasta myöhemmin. Mekun tulkinta lakitekstistä on myös hyvin järkevä: kolmen vuoden jousto on julkisessa levityksessä ja muuten muissa kuin lapsilta kielletyissä rajoissa kotitallenteiden kohdalla vanhemmat voivat käyttää kasvatusharkintaa.

      Poista
  2. Tiesitkö muuten, että Pikku Kakkosessa on välillä näkynyt K-7 -sarjoja? Viidakkokirja näkyi aluksi Pikku Kakkosen jälkeen, mutta jossain vaiheessa se tuli ihan Pikku Kakkosen ohjelmana ja se on K-7. Muita en ole huomannut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin, piti lisätä, että sanon tän siks, että tuli mulle yllätyksenä, kun se tuli Pikku Kakkosessa. On ollut lasten mielestä joskus pelottava, niin ei voinutkaan antaa lasten katsoa Pikku Kakkosta yksin samalla kuin puuhasin muuta.

      Poista

Jätä ihmeessä viestiä!